Aleksei Fjodorovitš Orlov
Wikipedia
Ruhtinas Aleksei Fjodorovitš Orlov (1787–1862), kreivi Fjodor Grigorjevitš Orlovin poika ja Mihail Fjodorovitš Orlovin veli, syntyi 19. lokakuuta (8.10. vanhaa lukua) Moskovassa ja otti osaa kaikkiin Napoleonin sotiin vuodesta 1805 Pariisin valtaukseen. Palvelustaan kaartin ratsuväkirykmentin komentajana vuoden 1825 kapinan aikana, hänet aateloitiin kreiviksi. Turkin sodassa 1828–1829 hän yleni kenraaliluutnantiksi.
Tämän jälkeen alkoi Orlovin loistelias ura diplomaattina. Hän oli Venäjän edustajan neuvoteltaessa Adrianopolin rauhaa ja 1883 hänet nimitettiin Venäjän lähettiläänä Konstantinopoliin, samaan aikaan kun hän oli Mustanmeren laivaston komentaja. Hän oli yksi Nikolai I:n luotetuimpia avustajia, ja seurasi tätä ulkomaanmatkalle 1837. Vuodesta 1844 vuoteen 1856 hän oli pahamaineisen sisäministeriön kolmannen osaston, santarmiston päällikkö.
Vuonna 1854 Orlov lähettiin Wieniin taivuttelemaan Itävaltaa Venäjän puolelle Krimin sodassa, kuitenkin ilman tulosta. Vuonna 1856 hän oli yksi neuvottelijoista, jotka solmivat rauhan Pariisissa. Samana vuonna hänet korotettiin ruhtinaaksi ja nimitettiin keisarillisen valtioneuvoston ja ministerikonsiljin johtoon. Vuonna 1857 hän oli keisarin poissa ollessa puheenjohtajana komissiossa, joka neuvotteli maaorjien vapauttamisesta. Orlov vastusti asiaa jyrkästi. Hän kuoli 21. toukokuuta (9.5.) 1862 Pietarissa.
