Asfaltti
Wikipedia
Asfaltti tai asvaltti (kreikan sanasta άσφαλτος ’vuoripiki’) on luonnossa esiintyvä bitumin ja kiviaineksen seos, jota käytetään teiden päällystykseen. Asfaltti luetaan betonin ohella kestopäällysteisiin toisin kuin esimerkiksi öljysora.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Luonnollinen asfaltti
- Merkittävimmät esiintymisalueet
[muokkaa] Keinotekoinen asfaltti
Keinotekoinen asfaltti on rakennusmateriaali, joka valmistetaan sepelin, mineraaliyhdisteiden, hiekan ja bitumin seoksesta. Sitä käytetään muun muassa teiden ja lentokenttien päällystykseen. Sepeli saadaan lähialueilta - siksi Maarianhaminan kadut ovat punaisia (punaisen graniittisepelin takia). Nykyisin voidaan myös bitumi värjätä, näin on tehty esimerkiksi Helsingin punaiset pyörätiet. Routa aiheuttaa tiestön asvaltille halkeamia jotka paikataan kaatamalla niihin sulaa pikeä.
[muokkaa] Keinotekoisen asvaltin valmistus ja levittäminen päällystekäyttöön
Asfaltti valmistetaan erityisillä laitteilla, joissa kiviaines (runkoaine), bitumi (sideaine) ja tarpeelliset lisäaineet yhdistetään. Kiviaineksen laadulla muutetaan myös asvaltin pinta- ja kesto-ominaisuuksia. Kiviaines kuumennetaan kuumennusrummussa ja sekoitetaan juoksevaksi lämmitettyyn bitumiin sekä muihin tarvittaviin aineisiin. Lopuksi asfaltti lasketaan kuorma-autojen lavalle, jolloin sen lämpötila on vielä noin 200 astetta.
Viime vuosina asvaltin kuljetuksessa ovat yleistyneet puolipyöreät lavat, joilla suurimpien kiviainesrakeiden erottuminen asfalttimassasta kipattaessa levityskoneeseen on vähäisempää. Levityskoneella asfaltti levitetään ja tasataan halutulle pinnalle – kerroksen paksuus uudelleen pinnoituksessa on tyypillisesti n. 100-120kg/m² eli n. 4-5 cm. Lopuksi asfaltti jyrätään tiiviimmän ja kestävämmän rakenteen aikaansaamiseksi.
