Auringon aktiivisuus
Wikipedia
Auringon aktiivisuus on auringon magneettisten ilmiöiden runsautta. Jos aurinko on hyvin aktiivinen, siinä on runsaasti auringonpilkkuja. Erilaiset auringonpurkaukset, auringonpilkut ja Auringon kaasukehän, kromosfäärin, säteilyn voimakkuus ovat Auringon aktiivisuutta. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11-vuotisen auringonpilkkujakson mukana. Auringonpilkkujen määrä vaihtelee huomattavasti tämän jakson mukana. Auringonpilkut jotka ovat magneettikentän napoja, synnyttävät voimakkaita auringonpurkauksia, flareja sekä protuberansseja. Auringon aktiivisuus vaikuttaa Maan säähän, mikäli auringonpilkkuja on pitkän aikaa vähän, on kylmää. Satojen vuosien kuluessa koetaan suuria auringonpilkkuminimejä ja Maassa kylmiä kausia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Auringon aktiivisuus vaikuttaa Maan säähän
Auringon aktiivisuutta mitataan auringonpilkkujen runsaudesta lasketulla Wolfen luvulla eli Zürichin auringonpilkkuluvulla. Arvelleen Auringon aktiivisuuden vaikuttavan Maan säähän. Kausina, jolloin on vähän auringonpilkkuja, Aurinko säteilee normaalia vähemmän ja Maassa on noin asteen verran viileämpää. Auringonpilkuthan ovat näkyvä osoitus Auringon magneettikentistä ja aktiivisuudesta. Erityisen heikkoa Auringon aktiivisuus oli noin 1640-1715. Aktiivisuus voimistui 1720-1800, mutta heikkeni merkittävästi noin 1800-1830. Auringonpilkkuja näkyi taas enemmän 1840-1870. Hieman normaalia vähemmän auringonpilkkuja oli 1880-1940. Pieni jääkausi 1550-1850 sattui suurten auringonpilkkuminimien aikaan. On myös oletettu, että Auringon säteily vaihtelisi suuremmisa, esim. n. 2300 vuoden jakoissa.
Auringonpilkkujen määrän normaali 11-vuotinen vaihtelu ei vaikuta Auringon säteilyyn kovinkaan paljon. 11- vuotisen auringonpilkkujakson aikana aurinkovakio 1366 W/m² vaihtelee 0,1% eli noin 1W/m².
[muokkaa] Auringon aktiivisuusminimit
Tunnetuimmat ovat
- Oortin minimi(keskiajan lämpökaudella) 1040-1080
- Keskiajan maksimi (keskiajan lämpökaudella) 1100-1250
- Wolfin minimi 1280-1350
- Spörerin minimi 1450-1550 (laajemmin 1420-1570)
- Maunderin minimi 1645-1715 auringonpilkkumäärä 1/1000 tavallisesta, syvimmillään 1666–1700
- 1670 0 pilkkua, 1660-1680 hyvin vähän pilkkuja, eniten kauden alussa
- Daltonin minimi 1790-1820
[muokkaa] Auringon aktiivisuusjaksoja
Auringon aktiivisuusjaksoja on hahmoteltu kerrostumaista tehtyjen isotooppimuutosten, maan ilmaston muutosten ym mukaan. Beryllium-10 ja Hiili-14 ovat tutkittavia isotooppeja. Aktiivisuusjaksot näyttävät olevan pituudeltaan vaihtelevia eli auringon aktiivisuus vaihtelee kvasijaksollisesti.
- 11 v: Auringonpilkkujakso 9-13 v
- 22 v Halen jakso 8-25 v, joka on 273 kk, ja jolla on mm. 7, 13 ja 39 kk alajaksoja.
- 88 v: Gleissbergin jakso (heikko, n. 80-90v tai 70-100 v).
- 200 v: Suessin jakso c.
- 2300 vuotta: Hallstattin jakso (Landscheidtin jakso) (eri tutkimusten mukaan 2240-2500)
Hiili-14:n vaihteluista on mitattu jaksoja 105, 131, 232, 385, 504, 805 ja 2241 vuotta. Kun hiili-14;ää on runsaasti, on maapallolla kylmää.
[muokkaa] Auringon aktiivisuushistoria
Auringon aktiivisuus vaikuttaa tiettyjen alkuainelajien, isotooppien syntyyn Maassa. Isotooppeja on tutkittu.