Bassokitara
Wikipedia
Bassokitara, sähköbasso tai pelkkä basso on sähkökitaran esimerkin mukaan tehty sähköinen kielisoitin, jossa on yleensä neljä tai viisi tai jopa kuusi paksua kieltä, ja mikrofonit. Se korvasi kontrabasson ja nousi populaarimusiikin keskeisimpien soittimien joukkoon 1950-luvun lopussa.
1930-luvulla, Paul Tutmarc kehitti kitaran tyylisen 4-kielisen basson, jota pidettiin sylissä kitaran tavoin, joka oli outoa, kontrabassoon kun oltiin totuttu. Audiovox-merkin myyntikatalogissa (1935-36) oli ensimmäinen nauhallinen, 4-kielinen sähköbasso. Soitinta kuvailtiin: "Kitaran muotoisena tätä uutta soitinta on helpompi soittaa ja kuljettaa. Myös nauhat helpottivat äänien löytämistä, ja tekivät uudesta soittimesta helpon oppia. Ensimmäiset kaupallisesti menestyneet sähköiset bassokitarat kehitti Leo Fender 1950-luvulla. Yleisimmissä bassokitaratyypeissä on neljä kieltä ja ne ovat viritetty kontrabasson tapaan E,A,D,G mutta muitakin yleisiä virityksiä (esim. A.D.G.C) alettiin käyttämään. Myös viisi- ja kuusikieliset bassokitarat ovat yleisiä. Viisikielisessä on lisäksi matala H (Amerikkalaisittain B)-kieli ja kuusikielisessä matalan H:n lisäksi c-kieli.5-kielisissä bassoissa matalin kieli voi myös olla F#, 6-kielisissä myös C:n paikalla voi olla F. Akustisia bassokitaroita on, mutta niitä käytetään harvemmin, pääasiassa kevyessä akustisessa musiikissa.
Rockyhtyeissä bassokitara on lähes pakollinen soitin. Yleensä basisti soittaa bassolla yksinkertaista ja helppoa komppia tai kuviota. Basisteilla on erityisen merkittävä rooli intensiivistä rytmiä korostavassa funk-musiikissa sekä usein myös jazzissa. Eri musiikkityylien historiasta löytyy useita tunnustettuja virtuoosibasisteja.
Kieliä näppäillään yleensä sormilla, mutta plektran käyttö on myös yleistä.Plektra tuottaa hieman "terävämmän" ja selvemmän äänen, sormilla aikaan saa pehmeän äänen
Funkin myötä tunnetuksi tuli myös slap bass, joka tunnetaan myös nimellä "peukutus"(slapping). Siihen liittyy kahdenlaista tekniikkaa. Alempia kieliä (E, A) isketään peukalolla, jolloin saadaan aikaan perkussiivinen efekti (thumping). Tämä tekniikka yhdistetään ylempien kielten näppäykseen, jossa etu- tai keskisormella vedetään kieliä alhaalta päin, jolloin kieli iskeytessään otelautaan saa aikaan hyvin terävän äänen (popping). Näiden tekniikkojen yhdistelyjen lisäksi slap bass -tyyliin kuuluu myös tiettyjen äänten vaimennus (damping), sekä äänen muodostaminen pelkästään 'vasaroimalla' se vasemmalla kädellä (hammer-on).Peukutuksessa voidaan myös käyttää esim. hyvin vähän "popping" tekniikkaa, tai päinvastoin. Peukutuksessa voidaan myös käyttää apuvälineitä, esim. Funk Fingers
Useimmiten sähköbassossa käytetään puhdasta ääntä, mutta basistit voivat myös hyödyntää särkijää tai muita efektejä sähkökitaristien tapaan. Useimmissa bassoissa on muiden kitaroiden tapaan nauhat otelaudalla erottamassa nuotit toisistaan. Jotkut bassokitaristit suosivat kuitenkin nauhattomia bassoja, joilla voi venyttää ääniä liuttamalla sormia otelaudalla (Jaco Pastorius oli kenties merkittävin nauhattoman basson taitaja).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- BajoElectrico.Com - El Club del Bajista.
