Bedlingtoninterrieri
Wikipedia
| Bedlingtoninterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Iso-Britannia |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | bedlari |
| FCI-luokitus | ryhmä 3 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8-10,5 kg |
| Säkäkorkeus | noin 41 cm |
| Väritys | siniharmaa, maksanvärinen, hiekanruskea tai valkoinen |
Bedlingtoninterrieri on brittiläinen koirarotu. Rotu on harvinaistunut viime vuosina, vaikka sitä on kasvatettu Suomessakin jo vuosikymmeniä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on noin 41 cm. Rodulle erikoisen ulkonäön antaa sen kaareva selkä. Pää on muodoltaan päärynämäinen, kallo on kapea ja selvästi pyöristyvä, päälaella tupsu. Silmät ovat pienet ja sijaitsevat syvällä. Korvat ovat pitkät ja kapeat, korvien päissä on tupsut. Häntä on melko pitkä ja alaspäin kaareutuva. Karva on paksuhkoa, pellavamaista ja kihartuu päässä. Väriltään koira on siniharmaa, maksanvärinen, hiekanruskea tai valkoinen.
[muokkaa] Luonne
Bedlingtoninterrieri on rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja älykäs. Saalistusviettiä on edelleen jäljellä jonkin verran.
[muokkaa] Alkuperä
Bedlingtoninterrieri on peräisin Northumberlandista, Bedlingtonin ja Rothburyn kaupungeista. Siellä tämä koira on tunnettu 1800-luvun alkupuolelta asti. Rotua käytettiin metsästyksessä jahtikoirana. Bedlingtoninterrieri erotettiin dandiedinmontinterrieristä omaksi rodukseen 1900-luvun alussa.
[muokkaa] Terveystilanne
Rodulla esiintyy perinnöllistä maksavikaa, jossa kuparipitoisuus maksassa kohoaa vaaralliselle tasolle. Rotua pidetään sairauden vuoksi jopa uhanalaisena.
[muokkaa] Lähde
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
