Boris Šapošnikov
Wikipedia
Boris Mihailovitš Šapošnikov (s. 8. lokakuuta 1882, Zlatoust - k. 26. maaliskuuta 1945) oli venäläinen, sittemmin neuvostoliittolainen kenraali ja Neuvostoliiton marsalkka.
Šapošnikov liittyi Venäjän armeijaan vuonna 1901. Hän valmistui Nikolajevskin upseeriopistosta vuonna 1910 ja toimi Kaukasuksen armeijan komentajana ensimmäisen maailmansodan aikana.
Šapošnikov osallistui Venäjän vallankumoukseen upseerina epätavallisesti bolševikkien puolella. Šapošnikov oli yksi harvoista Puna-armeijan komentajista, jotka olivat saaneet virallisen sotilaallisen koulutuksen. Hän liittyi Puna-armeijan kenraaliesikuntaan, missä hän työskenteli vuoteen 1925 asti. Hänet valittiin Leningradin sotilaspiirin komentajaksi ja hän toimi myös Moskovan ja Privolznin sotilaspiirien komentajana. Hänet hyväksyttiin Puna-armeijan Frunzen sotilasakatemian komendantiksi vuonna 1935. Hänet nimitettiin Pääesikunnan komentajaksi teloitetun marsalkka Mihail Tuhatševskin tilalle. Šapošnikov ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi vuonna 1940.
Huolimatta menneisyydestään tsaarin upseerina, Šapošnikov saavutti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Hän oli selviytynyt hengissä 30-luvun suuren vainon aikana, mahdollisesti koska oli liittynyt kommunistiseen puolueseen vasta 30-luvulla, sillä Stalinin vainot kohdistuivat enimmäkseen puolueen veteraaneihin. Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan nopeasta vahvistamisesta. Suunnitelmaa ei kuitenkaan laitettu käytäntöön ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Suunnitelma kuitenkin pelasti Neuvostoliiton täydelliseltä tuholta. Šapošnikov luopui Pääesikunnan johtajuudesta elokuussa 1940. Virallisesti ilmoitettiin terveydelliset syyt, mutta mahdollisesti erimielisyydet Stalinin kanssa lienevät olleet syynä eroon. Hänet kutsuttiin takaisin Pääesikunnan päälliköksi sodan alkaessa ja osin hänen ansiostaan Neuvostoliiton sodanjohto ja operatiivinen toiminta parani toisen maailmansodan aikana. Hän joutui luopumaan tehtävistään sairauden vuoksi vuonna 1943. Hän toimi kuitenkin Vorošilovin sotilasakatemian komentajana kuolemaansa vuoteen 1945 asti.
