Chet Atkins
Wikipedia
| Chet Atkins | |
| Syntynyt: | 20. kesäkuuta 1924 |
| Kuollut: | 30. kesäkuuta 2001 |
| Taiteilijanimet: | |
| Kotoisin: | Tennessee, USA |
| Aktiivisena: | |
| Tyylilajit: | Kantri |
| Ammatit: | |
| Soittimet: | Kitara |
| Yhtyeissä: | |
| Levy-yhtiöt: | |
| MusicBrainz | |
Chester Burton "Chet" Atkins oli jäljitelty amerikkalainen kitaristi. Hänen virtuoosimainen näppäilytyylinsä - inspiroitu Merle Travisilta, Django Reinhardilta, George Barnesilta ja Les Paulilta - toi hänet tunnetuksi kantripiireissä ja niiden ulkopuolellakin. Atkins tuotti nauhoituksia Eddy Arnoldille, Don Gibsonille, Jim Reevesille, Jerry Reedille, Connie Smithille, ja Waylon Jenningsille. Hän loi, Owen Bradleyn kanssa, pehmeämmän kantrimusiikiin tyylin, jota kutsutaan nimellä "Nashville sound", mikä toi kantrimusiikin myös popmusiikin kuuntelijoiden tietoisuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänkerta
Chet syntyi 20. heinäkuuta 1924, Luttrellissa, Tennesseessä, lähellä Clinch Mountainsin vuoristoa, ja kasvoi äitinsä ja kahden veljen ja siskon kanssa, joista Chet oli nuorin. Hänen vanhempansa erosivat kun hän oli kuusi. Hän aloitti ukulelen soitolla, myöhemmin siirtyen viuluun, mutta vaihtoi myöhemmin veljensä kanssa pistoolin kitaraan, kun hän oli yhdeksän. Hänet pakottamalla sijoitettiin Georgiaan asumaan isänsä kanssa. Chet oli herkkä nuorukainen joka teki musiikista itselleen pakkomielteen.
Tarinoita on kerrottu siitä, kuinka Chet käytti WC:tä yliopistossa harjoittelemiseen, koska siellä oli paremmat akustiikat. Toisin kuin muut pojat, Chet pakotti itsensä harjoittelemaan, imeytyen kitaransa maailmaan. Chet oli itse-oppinut, ja myöhemmin elämässään antoi itselleen arvon "CGP", tarkoittaen "Certified Guitar Player". Hänen velipuolensa Jim oli hyvä kitaristi joka työskenteli Les Paul Triossa New Yorkissa.
Atkinsilla ei ollut vahvasti omaa tyyliään, ennen kuin vuonna 1939 hän kuuli Merle Travisin soittavan WLW Radiossa. Tämä aikainen vaikutus muutti dramaattisesti hänen soittotyyliään. Siinä missä Travisin oikea käsi käytti hyväkseen hänen etusormeaan melodialle ja peukaloa bassonuoteille, Atkins laajensi hänen oikean käden tyyliään sisällyttääkseen näppäilyn hänen kolmella ensimmäisellä sormella, peukalon soittaessa bassonuotteja. Tuloksena oli hänen unohtumaton soundinsa.
[muokkaa] Aikainen ura
Erottuaan lukiosta vuonna 1942, hän sai työn Knoxwillen WNOX- radiosta. Siellä hän soitti viulua ja kitaraa laulaja Bill Carlislen sekä koomikko Archie Campbellin kanssa, ja tuli myös aseman pienen "Dixielans Swingsters"- yhtyeen jäseneksi.
Kolmen vuoden jälkeen hän siirtyi Cincinnatin WLW- radioon, missä Merle Travis oli ennen vanhaan työskennellyt. Kuuden kuukauden päästä hän muutti Raleighin luo ja työskenteli Johnnien ja Jackin kanssa ennen kuin suuntasi Richmondiin, Virginiaan, missä hän esiintyi Sunshine Sue Workmanin kanssa. Atkinsin ujo luonne toimi häntä vastaan, kuten myös se tosiasia että hänen tyylinsä johti monet epäilemään oliko hän todellakin "kantri". Hän sai potkut usein, mutta oli pian valmis palaamaan työhön jollain toisella radioasemalla hänen ainutlaatuisen soittotyylinsä ansoista.
Matkalla Chicagoon, hän koe-esiintyi Red Foleylle, joka oli jättämässä tähden asemansa WLS- asemalla voidakseen liittyä Grand Ole Opry- ohjelmaan. Atkins teki ensimmäisen esiintymisensä Grand Ole Opry-ohjelmassa vuonna 1946 Foleyn bändin jäsenenä. Hän nauhoitti myös singlen Bullet Recordsille samana vuonna. Tämä single, "Guitar Blues," oli hieman progressiivinen, sisältäen klarinettisoolon Dutch McMillianilta, Owen Bradleyn ollessa pianossa. Hänellä oli hetken soolopaikka Opryssa, mutta tämä loppui silloin kun Atkins siirtyi KWTO:eelle Springfieldiin, ja huolimatta johtaja Si Simanin tuesta, hänet erotettiin pian, koska hän ei kuulostanut tarpeeksi kantrilta.
[muokkaa] RCA Victor
Kun Chet teki töitä Wester Bandin kanssa Denverissä, hän sai RCA Victor -yhtiön huomion. Si Siman oli rohkaissut Steve Sholesia värväämään Atkinsiniä, koska hänen tyylinsä oli sillä hetkellä suosittua. Sholes saikin värvättyä Atkinsin, ja tämä teki ensimmäisen nauhoituksensa RCA:n riveissä Chigacossa, vuonna 1947. Nauhoitus ei kuitenkaan myynyt. Atkins teki vielä yhden studionauhoituksen RCA:lle , mutta myöhemmin samana vuonna lähti takaisin Knoxvilleen, missä hän työskenteli Homerin ja Jethron kanssa WNOX:n uudessa Lauantai-illan ohjelmassa. Silti, Atkinsin oli vaikea elättää vaimoaan ja tytärtään. Hän alkoikin virittää pianoja toisena työnään. Vuonna 1949 hän lähti WNOX'lta ja liittyi takaisin KWTO:lle. KWTO:lla hän työskenteli Carterin perheen kanssa, ja heidän työnsä saikin Opryn kiinnostuksen. WSM muutti Nashvilleen 50-luvun puolessavälissä, ja Atkins aloitti samoihin aikoihin Opryssä.
Atkinsin ensimmäinen hittisingle oli muunnos "Mr. Sandman"-kappaleesta, ja sitä seurasi duetto "Silver Bell" Hank Snowin kanssa. Hänen albumeistaan aikoi tulla koko ajan suositumpia.
