Corazón Aquino
Wikipedia
Corazón Cojuangco Aquino (s. 25. tammikuuta 1933) oli Filippiinien presidentti 1986–1992. Hän oli suositun opposition senaattori Benigno Aquino Jr.:n vaimo. Kun Benigno Aquino murhattiin hänen palatessaan maapaosta 1983, Corazón Aquino sai opposition kannatuksen itsevaltaisesti hallitsevaa presidentti Ferdinand Marcosia vastaan.
Maria Corazón Sumulong Cojuangco syntyi Manilassa yhteen Filippiinien rikkaimmista perheistä. Hänen äitinsä suku, Sumulongit, kuuluivat Rizalin poliittisiin vaikuttajiin. Corazón Cojuangcolla on espanjalais-kiinalais-malaijilaiset juuret.
Hän opiskeli Ravenhill Academyssa Philadelphiassa ja Notre Dame Convent Schoolissa ja Mount St. Vincent Collegessa New Yorkissa. Hän opiskeli matematiikkaa ja suoritti tutkinnon ranskan kielessä 1953.
Corazón Cojuangco palasi Filippiineille opiskelemaan lakia, mutta nai 1955 Benigno Aquino Jr.:n, joko oli juuri valittu Tarlacin maakunnan Concepciónin pormestariksi 22 vuoden ikäisenä. He saivat viisi lasta. Aviomiehestä tuli kuvernööri ja senaattori, joka pidätettiin, tuomittiin kuolemaan ja karkotettiin maasta Marcosin vallan aikana. Corazón Aquino seurasi häntä maanpakoon 1980. Benigno Aquinon surmattiin Manilan lentokentällä hänen palattuaan 1983. Tämän jälkeen Corazón Aquino liittyi politiikkaan.
Kun Ferdinand Marcos yllättäen järjesti presidentinvaalit helmikuussa 1986, oppositio kerääntyi Aquinon taakse Marcosia vastaan. Marcosin ilmoitettiin voittaneen, mutta vaaleja pidettiin laajasti järjestettyinä, ja molemmat julistautuivat voittajiksi ja pitivät virkaanastujaiset 25. helmikuuta. Marcos pakeni lopulta maasta laajojen mielenosoituksien jälkeen ja armeijan kieltäydyttyä tulemasta hänen puolelleen.
Huolimatta Marcosin syrjäyttämisestä, Aquinolla oli valtava työ edessään maan demokratisoimiseksi. Hän perusti vallankumoushallituksen väliaikaisen "vapausperustuslain" alaisuudessa, kunnes demokraattisesti luotu perustuslaki saataisiin voimaan. Uusi perustuslaki ratifioitiin 7. helmikuuta 1987. Paikallis- ja kongressivaalit pidettiin pian.
Aquino sai kunniaa tuellaan demokratialla ja valittiin Time Magazinen vuoden henkilöksi 1986. Huolimatta kansansuosiostaan, häntä vastaan kohdistui toistuvia armeijan vallankaappausyrityksiä ja kommunistien kansannousu. Marcosin kannattajat vastustivat edelleen hallitusta, ja yrittivät heinäkuussa 1986 vallankaappausta perustamalla kilpailevan hallituksen manilalaiseen hotelliin, Arturo Tolentino presidenttinä. Vakavampi uhka oli eversti Gregorio Honasanin kaappausyritys elokuussa 1987. Huhut kaappausyrityksistä Aquinon hallitusta vastaan jatkuivat tämänkin jälkeen.
Vuoden 1992 presidentinvaaleissa Aquino tuki Fidel V. Ramosia, Marcosin armeijan esikuntaupseeria, jonka loikkaus Aquinon puolelle osoittautui tärkeäksi vallankumouksessa. Päätös oli epämieluisa monille Aquinon kannattajille, kuten katoliselle kirkolle, koska Ramos oli protestantti. Hän voitti niukasti 23,5 % äänistä ja seurasi Aquinoa presidenttinä 30. kesäkuuta 1992.
Presidenttikautensa jälkeen Aquino aloitti yksityiselämän. Hän ajoi pois seuraajansa virkaanastujaistilaisuudesta ostamallaan Toyota Crownilla hallituksen Mercedeksen sijaan osoittaakseen olevansa tavallinen kansalainen. Hän on myöhemmin ollut mukana useissa projekteissa avustamassa Aasian demokratiakehitystä.
 |
Edeltäjä: Ferdinand Marcos |
Filippiinien presidentti 1986–1992 |
Seuraaja: Fidel V. Ramos |
