Desoutter II
Wikipedia
| Desoutter Mk.II | |||
|---|---|---|---|
| Kuvaus | |||
| Tyyppi | yksimoottorinen ylätasoinen matkailukone | ||
| Miehistö | 1 | ||
| Matkustajia | 2 | ||
| Ensilento | n. 1930 | ||
| Valmistaja/suunnittelija | Desoutter/Koolhoven | ||
| Mitat | |||
| Pituus | 7,9 m | ||
| Kärkiväli | 10,9 m | ||
| Korkeus | 2,15 m | ||
| Siipipinta-ala | 17,7 m² | ||
| Huippunopeus | 180 km/h | ||
| Matkanopeus | 150 km/h | ||
| Lakikorkeus | 5.200 m | ||
| Lentomatka | 800 km | ||
| Painoja | |||
| Tyhjäpaino | 545 kg | ||
| Lentopaino | 863 kg | ||
| Voimanlähde | |||
| Moottori | 4-sylinterinen ilmajäähdytteinen käännytetty De Havilland Gipsy III rivimoottori | ||
| Teho | 120 hv | ||
Desoutter 1930-luvulla suunniteltu ja rakennettu englantilainen versio hollantilaisesta yhteyslentokoneesta.
Englantilainen Desoutter-lentokonetehdas valmisti lisenssillä 28 kappaletta hollantilaisen Koolhoven Vliegtuigen F.K.41-pienkonetta markkinoiden sitä Desoutter Mk.I-nimellä. F.K.41-lentokonetta oli valmistettu kuusi kappaletta. Desoutter Mk.II oli hieman modifioitu versio, Mk.I:n Cirrus Hermes-moottorin sijaan siinä oli De Havilland Gipsy III ja sivuperäsin sekä tuulilasi oli uudelleen suunniteltu.
Desoutter Mk.II-mallia rakennettiin 13 kappaletta.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Det Danske Luftfartselskab osti vuonna 1931 toiseksi viimeisenä valmistetun Desoutter Mk.II-koneen, jonka tunnukseksi tuli OY-DOD. Vuonna 1934 kone myytiin luutnantti Michael Hansenille, seuraavana vuonna Nordisk Luftrafik -yhtiölle ja 1938 Nordjysk Aero Servicelle. Vielä samana vuonna Michael Hansen osti koneen takaisin itselleen ja kävi sillä Kapkaupungissa.
Kyseinen yksilö ostettiin Tanskan Punainen Ristin keräämillä varoilla Suomeen, kun Suomen Punainen Risti oli pyytänyt ambulanssikonetta Ruotsista ja Tanskasta. Michael Hansen lensi koneen Malmille 28. lokakuuta 1941. Koneella oli tuolloin lennetty 1.199 h 30 min. Kone sai Suomen Ilmavoimien ja Punaisen Ristin kokardit ja tunnuksen DS-1. Se oli yhteys- ja ambulanssikoneena Lentolaivueissa 42 ja 48 sekä Pommituslentolaivue 44:ssä marraskuuhun 1944 asti, jolloin se vaurioitui laskussa Kemissä. Koneessa käytettiin sekä pyörä- että suksilaskutelinettä ja sillä lennettiin ambulanssi- ja yhteyskoneena 475 tuntia Suomessa.
Sodan jälkeen kone kunnostettiin Valtion lentokonetehtaalla työskennelleiden Torsti Tallgrenin ja Armas Jylhän toimesta heidän ostettuaan se Karhumäen Veljeksiltä, jotka olivat ostaneet koneen sen moottorin takia. Tallgren ja Jylhä varustivat koneen Mk.I:n tapaan Cirrus Hermes -moottorilla. Kone palasi siviili-ilma-alusrekisteriin (OH-TJA) marraskuussa 1947 tuhoutuen 4. joulukuuta 1947 Tampereella.
[muokkaa] Lähteet
- Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Koulukoneet - Suomen ilmavoimien historia 22, Itä-Uudenmaan paino, Loviisa, 2003, ISBN 951-98751-5-8
- Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924-1956, Apali Oy, ISBN 952-5026-25-6.
- Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen ilmailumuseon julkaisuja 3, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
