Donald Woods
Wikipedia
Donald James Woods, (15. joulukuuta, 1933 – 19. elokuuta, 2001) oli eteläafrikkalainen journalisti ja apartheidin vastainen aktivisti. Hän oli sanomalehti Daily Dispatchin päätoimittaja vuosina 1965-1977. Hän menetti virkansa tutkittuaan ANC:n johtajan Steve Bikon kuolemaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiselämä
Woods syntyi East Londonissa Etelä-Afrikassa, jossa Woodsin suku oli asunut jo monen sukupolven ajan. Woodsin esivanhemmat saapuivat Etelä-Afrikkaan vuonna 1820.
Woods sai tyypillisen länsimaalaisen kasvatuksen ja opiskeli lakia Kapkaupungin yliopistossa. Hän uskoi, että vast'ikään valittu Kansallispuolueen muodostama hallitus loisi paremman Etelä-Afrikan sekä uuden apartheid-systeemin, joka hyödyttäisi kaikkia kansalaisia. Woods ryhtyi toimittajaksi ja pestautui lopulta Daily Dispatch sanomalehden toimituksen. Hän avioitui Wendyn kanssa tänä aikana ja piakkoin heillä oli suuri perhe, johon kuului viisi lasta ja koira. Myöhemmin Woodsista tuli Daily Dispatch-lehden päätoimittaja.
[muokkaa] Steve Bikon tapaaminen
Woodsin ollessa Daily Dispatchin päätoimittaja, lehti oli kriittinen sekä Etelä-Afrikan hallitusta että Black Consciousness (eng. musta omatunto) liikettä vastaan. Nuori naislääkäri Mamphela Ramphele arvosteli Woodsia harhaanjohtavista liikettä koskevista kirjoituksista sekä haasti tämän tapaamaan Steve Bikon, joka johti Black Consciouness-liikettä. Kaksikko ystävystyi ja Woods tuki liikettä lehtensä pääkirjoituksissa sekä palkkaamalla mustia toimittajia lehteen.
16. kesäkuuta vuonna 1976 Sowetossa puhkesi opiskelikapina joka ajoi bantun kielen tasa-arvoisuutta ja vaati afrikaansin kielen pakko-opiskelun poistoa. Opiskelijat marssivat Morris Isaacsonin koulusta opetusministeriön virastoon Johannesburgiin. Viraston edessä poliisi käski koululaisia hajaantumaan. Koululaiset eivät suostunueet, jolloin poliisi avasi tulen. Tämä sytytti mellakkan mustien ja poliisien välillä. Hallitus syytti Black Consciouness -liikettä sekä muita poliittisia organisaatioita, jotka se kielsi sekä asetti useita ihmisiä kotiarestiin.
Steve Biko oli palaamassa Kapkaupungista kotiinsa kun poliisi pidätti hänet. Hänet vangittiin ja hakattiin puolikuoliaaksi. Hänet siirrettiin käsiraudoissa alasti poliisin pakettiautossa 1200 kilometriä Pretoriaan. Biko kuoli matkalla. Oikeusministeri James Kruger väitti Bikon kuolleen nälkälakkoon ja sanoi afrikaaniksi "Dit laat my koud" ("Hänen kuolemansa jättää minut kylmäksi").
Woods meni Bikon vaimon Ntskin kanssa ruumishuoneelle ja valokuvasi Bikon hakatun ruumiin. Valokuvat myöhemmin julkaistiin Woodsin kirjassa.
[muokkaa] Maanpakolaisuus
Elämä Etelä-Afrikassa kävi hankalaksi Woodsin perheelle hallituksen uhkailujen takia. Donald päätti paeta Etelä-Afrikasta. Woods salakuljetettiin pois talostaan ja hän naamioitui irlantilaiseksi papiksi. Hän suuntasi kohti Lesothoa, jossa tapasi vaimonsa ja viisi lastaan. Woods sai apua Britannian suurlähetystöltä Maserusta ja Lesothon hallitukselta. Hän lensi Lesothosta Botswanaan ja sieltä Lontooseen, jossa sai poliittisen turvapaikkan.
Elokuvaohjaaja Richard Attenborough ohjasi elokuvan Huuto vapaudelle, joka kertoo Steve Bikon tarinan Woodsin kirjojen pohjalta. Woodsia näytteli amerikkalainen näyttelijä Kevin Kline, joka ystävystyi Woodsin perheen kanssa elokuvan teon aikana.
11. helmikuuta 1990 Nelson Mandela vapautui vankilasta. Pääsiäisenä Mandela saapui Lontooseen suureen aparteidin vastaiseen konserttiin kiittämään brittejä vuosikausia jatkuneesta apartheidin vastaisesta työstä. Woods antoi Mandelalle ANC:n väreissä olevan solmion.
[muokkaa] Paluu Etelä-Afrikkaan
9. syyskuuta vuonna 1997 kun Bikon kuolemasta oli kulunut 20 vuotta, Woods oli East Londonissa paljastamassa Bikon patsasta Mandelan kutsusta. Samalla Woods sai takasin kansalaisuutensa ja hän äänesti ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikassa, Johannesburgin kaupungintalolla. Woods kuoli vuonna 2001 syöpään Lontoossa.
