Elvi Sinervo
Wikipedia
Elvi Sinervo (4. toukokuuta 1912, Helsinki – 28. elokuuta 1986, Helsinki) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Hän oli selkeän vasemmistolainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään.
Sinervo kuului Helsingin Vaasankadulla kasvaneeseen perheeseen joiden muihin sisaruksiin kuuluivat Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Aira Sinervo.
Sinervo kuului vuonna 1936 perustetun kulttuuriyhdistys Kiilan kantaviin voimiin alusta lähtien. Hänen lisäkseen Kiilan ydinryhmään kuuluivat Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Varsinaisesti Kiilaan hyväksyttiin vain kirjailijat, mutta ryhmässä toimi aktiivisesti myös kriitikoita ja elokuvaohjaajia. Jo tunnustusta saaneista kirjailijoista Kiilaan liittyivät Katri Vala ja Pentti Haanpää. Sodan jälkeen Kiilan toiminta virisi nopeasti uudestaan, ja se jatkui aina 1970-luvulle saakka.
Jatkosodan aikana Sinervoa pidettiin vankeudessa poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Hänen tunnetuimpiin runoihinsa kuuluva Natalia on tältä ajalta. Se ja monet muut hänen runonsa saivat uutta julkisuutta Kaj Chydeniuksen sävellyksinä vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen nousun myötä 1970-luvun alussa.
Elvi Sinervo oli naimisissa kansanedustaja-lääkäri Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi, kun Ryömä sai surmansa liikenneonnettomuudessa. Elvi Sinervon sisaria olivat kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Aira Sinervo.
Sinervolle myönnettiin Eino Leinon palkinto 1980 ja Mikael Agricola -palkinto vuonna 1973 Bertolt Brechtin näytelmän Teurastamojen Pyhä Johanna sekä Per Olov Enquistin romaanin Ihmeparantajan viides talvi suomennoksista.
[muokkaa] Sinervon tuotantoa
- Runo Söörnäisistä (novellikokoelma, 1937)
- Palavankylän seppä (romaani, 1939)
- Pilvet (runokokoelma, joka osaksi kirjoitettu vankeusaikana, 1944)
- Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset (näytelmä, 1944)
- Desantti (näytelmä, 1945)
- Viljami Vaihdokas (romaani, 1946)
- Toveri, älä petä (pienoisromaani, 1947)
- Vuorelle nousu (runoja, 1948)
- Toukokuun viimeisenä iltana (radionäytelmä, 1948)
- Oi lintu mustasiipi (runoja, 1950)
- Maailma on vasta nuori (näytelmä, 1952)
- Neidonkaivo (runoja, 1956)
- Rukkanen (runoja, 1957)
- Koottuja runo- ja novellikokoelmia 1960- ja 1970-luvuilla
- Sinervo, Elvi (1984): Pilvet: Runot 1941–1956. Helsinki: Love Kirjat. ISBN 951-835-088-4.
