Emil Halonen
Wikipedia
Emil Halonen (s. 21. toukokuuta 1875, Lapinlahti – k. 5. marraskuuta 1950) oli suomalainen realistinen kuvanveistäjä.
Halosen vanhemmat olivat maanviljelijä Jussi Halonen ja Anna-Liisa o.s. Puurunen. Halosen puoliso oli Alli o.s. Leinonen. Hän ja taidemaalari Pekka Halonen olivat serkuksia. Hän aloitti työelämän puuseppänä. Sen jälkeen hän sai taidekoulutusta Emil Wikströmin johdolla 1895–1897 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896–1898. Hänen ensimmäinen veistosmateriaalinsa oli puu, mutta Lallukan liiketaloon Viipuriin tekemiensä veistosten myötä hän siirtyi graniittiin. Hän perusti Suomen ensimmäisen taidevalimon kotipitäjäänsä Lapinlahdelle, hänelle perustettiin sinne nimikkomuseo.[1]
Minna Canthin muotokuva Kuopiossa on Halosen teos. Hän veisti paljon muotokuvia ja hautamuistomerkkejä, kuten Eero Erkolle, Ernst Nevanlinnalle ja Sulevi Manniselle pystytetyt ja Peuran sukuhauta-alueen muistomerkin.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Kuvataidematrikkeli
- Facta
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Halosen veistos Äiti ja lapset
- Sankaripatsas Muuruveden kirkon pihalla
- Lyhytelokuva Suomalaisia taiteilijoita 1 (1945) Elonetissä
