Espanjan inkvisitio
Wikipedia
Espanjan inkvisitio saavutti itsenäisyyden Roomasta 1400-luvun lopussa Isabellan ja Ferdinandin Kastiliassa. Sen käännynnäisten (conversos) muslimien ja juutalaisten käsittely ja autodafee sai varsin synkän maineen. Inkvisitio pyrki varmistamaan "veren puhtautta" (limpieza de sangre) käännynnäisten joukossa.
Espanjan inkvisitio lopetettiin Napoleonin vallan aikana 1808–1812, mutta se perustettiin uudelleen Ferdinand VII:n palattua valtaistuimelle. Se lopetettiin vihdoin 1834. Inkvisitio otettiin käyttöön myös Meksikossa, ja se jatkoi toimintaansa Meksikon itsenäistymiseen saakka.
Portugali toteutti samanlaisia uskonnollisia tutkimuksia merentakaisissa siirtokunnissaan, etenkin Goassa, jossa katolilaisuuden ja hindulaisuuden synkretismi kitkettiin pois.
Myöhemmän tutkimukset ja Vatikaanin arkistot paljastavat että Espanjan inkvisitio oli mainettaan parempi ja tuomiot olivat huomattavasti lievempiä kuin maallisissa inkvisitioissa. Syytökset tutkitiin tarkkaan, sillä inkivistio oli tietoinen mahdollisista perättömistä ilmiannoista. Useasti syytetylle tuomittiin katumusharjoituksia ja vain ainiharvoin pädyttiin roviolle. Huonoa mainetta selittää Englannin protestanttien levittämä porpaganda 1500-luvulla. Tieteen kuvalehdessä todettiin, että Espanjan inknisitiota voi pitää länsimaisen oikeuslaitoksen esiasteena.
