F-15 Eagle
Wikipedia
F-15 Eagle | ||
---|---|---|
|
||
Kuvaus | ||
Lentokonetyyppi | Ilmaherruushävittäjä/ rynnäkköhävittäjä |
|
Miehistö | 1 (A, C); 2 (B, D, E) | |
Mitat | ||
Pituus | 19.43 m | |
Kärkiväli | 13.03 m | |
Korkeus | 5.68 m | |
Siipipinta-ala | 56.5 m² | |
Paino | ||
Tyhjäpaino | 12 700 kg | |
Lastattuna | 20 185 kg | |
Maksimi lentoonlähtöpaino | 30 845 kg | |
Voimanlähde | ||
Moottorit (F-15/E) | kaksi Pratt & Whitney F100-100 jälkipolttavaa ohivirtausmoottoria | |
Työntövoima (per moottori) | 106 kN | |
Moottorit (F-15K) | General Electric F110 jälkipolttavaa ohivirtausmoottoria | |
Työntövoima (per moottori) | 129 kN | |
Suorituskyky | ||
Maksiminopeus | 2 660 km/h (Mach 2,5) | |
Taistelusäde (F-15/E) | 1 270 km | |
Siirtomatka (F-15/E) | 5 745 km lisäpolttoainetankeilla | |
Suurin korkeus | 19 800 m | |
Nousunopeus | > 15 240 m/min | |
Aseistus | ||
Konetykit | Yksi 20mm M61 Vulcan konetykki (940 ammusta) | |
Ilmataisteluohjukset | Neljä AIM-7F (myöhemmin AMRAAM ohjuksia), neljä AIM-9 Sidewinder -ohjusta (myöhemmin ASRAAM), plus 7 257 kg:n kokonaisammustarvikekuorma | |
Pommit | ||
Ydinpommit | B83 |
Boeingin, alun perin McDonnell Douglasin, F-15 Eagle on suorituskykyisempi Yhdysvaltain ilmavoimien kahdesta merkittävimmästä hävittäjälentokoneesta (toinen on F-16). Sen suunnittelussa painotettiin ilmaherruuden saavuttamista ja sen ylläpitämistä. Konetyyppiä kutsutaan ilmaherruushävittäjäksi. Kone on muun muassa Vietnamin sodan ilmasodan oppien vuoksi suunnitteltu erittäin ketteräksi. Pääaseistuksena on keski- (AMRAAM) ja lyhyen matkan ilmasta-ilmaan-ohjukset (Sidewinder).
F-15:n tärkeimmät ominaisuudet ovat käsiteltävyys, kiihtyvyys, toimintasäde, aseet ja avioniikka. Hyvä käsiteltävyys ja kiihtyvyys saavutetaan suihkumoottoreiden korkealla teho-paino-suhteella ja alhaisella siipikuormituksella. Alhainen siipikuormitus (lentokoneen painon ja sen siipipinta-alan välinen suhde) on tärkeä tekijä hallittavuudessa ja se yhdistettynä korkeaan teho-paino-suhteeseen mahdollistaa lentokoneen kääntymisen tiukasti menettämättä liikaa lentonopeutta. Suunnitteluajankohdalleen tyypillisesti koneessa käytetään jälkipolttoa työntövoiman hetkelliseen lisäämiseen.
Avioniikkajärjestelmä sisältää heijastusnäytön, tutkan ja järjestelmät inertiasuunnistukseen, UHF-kommunikointiin, taktiseen suunnistukseen ja ILS-mittarilaskeutumiseen. F-15:ssä on myös ns. omatunnuslaite ja elektoninen omasuojalaitteisto.
F-15 voidaan aseistaa AIM-7F/M Sparrow -ohjuksilla tai nykyisin käytettävillä kehittyneemmillä AIM-120 AMRAAM keskikantaman ilmataisteluohjuksilla rungon alaosassa sekä AIM-9L/M Sidewinder tai AIM-120 ohjuksilla siipien alapuolella. Lisäksi hävittäjässä on 20 mm:n konetykki oikean siiven juurella.
F-15A lensi neitsytlentonsa heinäkuussa 1972 ja kaksipaikkainen F-15B harjoituskone (entiseltä nimeltään TF-15A) heinäkuussa 1973. Ensimmäinen F-15 (B-variantti) toimitettiin marraskuussa 1974. Tammikuussa 1976 toimitettiin ensimmäinen taistelulaivueelle tarkoitettu kone.
Yksipaikkainen F-15C ja kaksipaikkainen F-15D -mallit astuivat Yhdysvaltain ilmavoimien palvelukseen vuonna 1979. Nämä mallit sisälsivät muutoksia kuten polttoainetilavuuden lisäyksen (900kg) ja mahdollisuuden kantaa ulkoisia lisäpolttoainetankkeja, mikä lisäsi lentoonlähtöpainon maksimimäärän 30 600 kiloon.
Yhdysvaltain ilmavoimat näki kuitenkin tarpeen kehittää koneestä vielä erillisen rynnäkköversion. Vuonna 1989 palvelukseen astunut, hankintakustannuksiltaan noin 40 prosenttia perusmallia kalliimpi F-15E Strike Eagle on kaksipaikkainen ja omaa hävittäjän sekä rynnäkkökoneen ominaisuudet.
F-15:n suurin hetki oli 1983 Israelin ja Syyrian ilmavoimien välisissä taisteluissa Libanonissa. Väitetään, että Israelin ilmavoimat saavuttivat yli 80 ilmavoittoa ilman yhdenkään F-15 -koneen menetystä.lähde? Ensimmäisessä Persianlahden sodassa Saudi-Arabian ilmavoimat ampuivat F-15 -koneeila alas Irakin ilmavoimien koneita. Persianlahden sodassa 1991 ja Irakin miehityksessä 2003 F-15:iä käytettiin pääasiassa maamaalien pommitustehtävissä.