Friedrich Wilhelm August Argelander
Wikipedia
Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä. Argelanderin isänisä oli syntynyt 1729 Suomen Pernajassa.
Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 1823–1837 ensin Turussa ja sitten Helsingissä observatorion johtajana. Vuonna 1837 hän muutti Bonniin, missä hän tutustui kuningas Fredrik Wilhelm IV:een, joka noustuaan valtaan 1840 perusti observatorion. Argelanderista tuli observatorion johtaja. Bonnissa Argelander kehitti positioastronomiaa ennennäkemättömälle tasolle. Vuosina 1852–1859 hän julkaisi yhdessä Adalbert Kruegerin ja Eduard Schönfeldin kanssa Bonner Durchmusterung-luettelon, joka sisälsi 324 000 tähden sijainnit ja kirkkaudet.
Argelander oli myös ensimmäisiä tähtitieteilijöitä, joka tutki muuttuvia tähtiä. Vuonna 1863 hän perusti kansainvälisen tähtitieteilijöiden järjestön Astronomische Gesellschaftin.
Turun palon aikana Argelander oli tekemässä havaintoja Turun tähtitornissa. 4. syyskuuta 1827 hän teki viimeisen havainnon beta Aquilae -tähdestä. Havainnon perässä on saksankielinen merkintä: "Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi."
[muokkaa] Aiheesta muualla
Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta
