Getúlio Vargas

Wikipedia

Getúlio Dornelles Vargas (19. huhtikuuta 1882–24. elokuuta 1954) oli Brasilian presidentti kaksi vuosikymmentä 1930–1945 ja uudelleen vuodesta 1951 itsemurhaansa 1954 asti.

Vargas syntyi varakkaaseen perheeseen, lähti armeijauralle, muttei viihtynyt siinä ja opiskeli lakimieheksi. Valmistuttuaan 1907 hänet nimitettiin Porto Alegren piirinsyyttäjäksi ja hän pääsi pian osavaltion parlamenttiin.

Liittovaltion kongressiin hän pääsi 1923 ja Rio Grande do Sulin kuvernööriksi 1928.

Vuonna 1930 Vargas lähti presidenttiehdokkaaksi. Hänellä oli vahvoja tukijoita, jotka ryhtyivät aseelliseen kapinaan kun heidän ehdokkaansa hävisi. Vargas otti kuitenkin johdon kapinan onnistuttua ja nimettiin väliaikaiseksi presidentiksi marraskuussa 1930. Hän yritti hallita demokraattisesta ja järjesti vaalit 1933 ja 1934 ja vahvisti fasismista piirteitä saaneen perustuslain 1934 yhdessä kongressin kanssa.

Demokratia ajautui kuitenkin kaaokseen laman ja São Paulon sisällissodan vuoksi, kuten useissa maissa 1930-luvulla. Vargas järjesti vallankaappauksen marraskuussa 1937, kun hänen kautensa lähestyi loppuaan, hajotti kongressiin, vaihtoi kuvernöörejä ja loi Estado Novona tunnetun hallinnon Portugalin Salazarin mallin mukaan. Hän poltti osavaltioiden liput loi keskitetyn hallinnon fasististen esikuvien mukaan. Suuryritykset saivat suosituimman aseman ja työntekijät kattavan sosiaaliturvan. Talouskasvuun pyrittiin kaikin hallituksen keinon. Liberaalit kääntyivät Vargasia vastaan, mutta hän sai teollisuuden ja työläisten tuen. Maa teollistui nopeasti, työvoima siirtyi kaupunkeihin ja järjestäytyi. Naiset ja 18-vuotta täyttäneet saivat äänioikeuden 1932.

Toisen maailmansodan alkaessa Vargas oli ainakin henkisesti akselin puolella, mutta siirtyi liittoutuneiden puolelle viimeistään 1942 ja lähetti brasilialaisen divisionan Italiaan 1944. Hän pyrki saamaan liittoutuneilta kauppasopimuksia, investointeja ja Lend-Lease-apua. Diktatuurin vastustuksen kasvettua Vargas suostui vaaleihin ja perusti itse kaksi puoluetta. Armeija päätti kuitenkin mennä väliin, syrjäytti Vargasin ja piti vaalit ilman häntä.

Vargas vetäytyi perheranchilleen ja voitti helposti valinnan senaattiin. Hän kyllästyi pian vihamieliseen kongressiin ja päätti jälkeen ryhtyä presidentiksi. Vargas voitti Brasilian ensimmäiset nykyaikaiset presidentinvaalit maanvyöryvoitolla ja aloitti uuden kautensa 1951. Maa oli talouskriisissa ja Vargas laati laajan suunnitelman talouden kohentamiseksi. Hän korosti valtion suunnitelmantaloutta ja riippuvuutta ulkomaisesta pääomasta. Hän loi Petrobrásin, valtion öljy-yhtiön. Maa oli kasvanut liian monimutkaiseksi hallita perinteiseen tyyliin ja armeija alkoi vaatia hänen eroaan. Vargas ampui itsensä palatsissaan kun armeija valmistautui vallankaappaukseen. Työväelle ja alemmalle keskiluokalle hänestä tuli marttyyri.

Brasilian presidentit

Deodoro da Fonseca | Floriano Peixoto | Prudente de Morais | Campos Sales | Rodrigues Alves | Afonso Pena | Nilo Peçanha | Hermes da Fonseca | Venceslau Braz | Delfim Moreira | Epitácio Pessoa | Artur Bernardes | Washington Luiz | Júlio Prestes | Menna Barreto | Isaías de Noronha | Augusto Fragoso | Getúlio Vargas | José Linhares | Gaspar Dutra | Café Filho | Carlos Luz | Nereu Ramos | Juscelino Kubitschek | Jânio Quadros | Ranieri Mazzilli | João Goulart | Castello Branco | Costa e Silva | Aurélio Lyra | Augusto Rademaker | Márcio de Souza e Mello | Emílio Garrastazu Médici | Ernesto Geisel | João Figueiredo | Tancredo Neves | José Sarney | Fernando Collor de Mello | Itamar Franco | Fernando Henrique Cardoso | Luiz Inácio Lula da Silva