Grazin yliopiston kirjasto
Wikipedia
Grazin yliopiston kirjasto (UB Graz) on Steiermarkin suurin tieteellinen kirjasto, jolla on osavaltiossaan myös vapaakappaleoikeus. Se muodostaa osan Grazin Karl-Franzens-yliopistoa ja se koostuu pääkirjastosta, (oikeus-, sosiaali- ja taloustieteitten) tiedekunnan kirjastosta sekä useista laitosten erikoiskirjastoista ja laitosten aineistoista, mutta se on myös julkisessa käytössä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Jesuiittayliopiston kirjasto
Grazin yliopiston kirjasto kiittää syntymisestään vastauskonpuhdistusta. Vuodesta 1571 alkaen oleili jesuiittoja enemmistöisesti protestanttisessa Grazissa, missä he vaalivat hallitsevan ruhtinaan arkkiherttua Kaarle II:n toivomuksesta takaisinkäännyttämistä katolisuuteen. Tätä tarkoitusta varten perustettiin vuonna 1573 tuomiokirkon viereen jesuiittakollegio ja sen yhteyteen koulu, jossa oli myös oma kirjasto. Paavi Gregorius XIII vahvisti tämän koulun vuonna 1585 jesuiittayliopistoksi, mikä toi kirjastolle yliopiston kirjaston statuksen. Kirjasto kasvoi nopeasti lopetettujen luostarien kirjojen ansiosta sekä lahjoituksin ja ostoin. Kuten yliopisto itse, joka koostui olennaisesti vain teologian tiedekunnasta, oli teologia myös kirjaston tärkein keräysalue, joka ei kuitenkaan rajoittunut ainoastaan katolisiin teoksiin. Myös luonnontieteet olivat hyvin edustettuina, mikä on johdettavissa matemaatikko Paul Guldinin, joka oli Grazin jesuiittayliopiston professori, vaikutukseen. Jesuiittayliopiston toiminta loppui jesuiittaveljeskunnan lakkauttamiseen vuonna 1773 ja se muuttui valtiolliseksi yliopistoksi.
[muokkaa] Valtiollinen yliopiston kirjasto
1775 perustettiin Grazin yliopisto keisarillisella deskreetillä uudelleen ja se otettiin yhdessä kirjastonsa kanssa valtiollisen hallinnon alaiseksi. Tosin suurin osa keisarillisista virkamiehistä, jotka hoitivat yliopistoa ja sen kirjastoa, olivat entisiä jesuiittoja. Vuonna 1781 avattiin kirjasto uudelleen sen uusien tilojen rakennusmuutosten jälkeen. Siten se oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Sen suurin ongelma oli 28 niteestä koostuneen kirjaston luettelon katoaminen, ilmeisesti luettelo joutui jesuiittojen vihan uhriksi. Sitä ei ole löydetty tähän päivään mennessä. Kirjakannan kasvaminen lakkautetuista jesuiittakirjastoista vain lisäsi kaaosta.
[muokkaa] Lyseon kirjasto
Kuten muutamat muutkin yliopistot, laski keisari Joosef II vuonna 1782 myös Grazin yliopiston lyseon statukseen. Kirjaston aineisto kasvoi kuitenkin edelleen.
[muokkaa] Uudelleen perustettu yliopiston kirjasto
19. huhtikuuta 1827, 45 vuoden jälkeen, keisari Frans II saattoi voimaan vanhat oikeudet. Siitä lähtien yliopisto alkoi käyttää molempien perustajiensa mukaista nimeä Grazin Karl-Franzens-yliopisto. Koska yliopiston uudelleen perustamiseen liitettiin velvollisuus olla aiheuttamatta valtiolle lisäkustannuksia, oli yliopiston kirjaston aineiston kasvu edelleenkin jäämistöjen ja lahjoituksien varassa. Vasta kun vuonna 1870 henkilöstö kasvoi kolmesta kuuteen virkailijaan ja määräraha nostettiin 830:stä 4000 guldeniin, kykeni kirjasto ensimmäisen kerran pitkään aikaan täyttämään jollakin tavoin tehtävänsä.
[muokkaa] Muutosta toisen maailmansodan loppuun
Grazin keskustassa sijaitsevan yliopiston tilojen ahtauden vuoksi aloitettiin vuonna 1891 rakentamaan kaupungin reunaan (nykyiseen Geidorfin kaupunginosaan) uutta rakennusta, jolloin yksittäiset rakennukset otettiin käyttöön eri aikoina. Kirjasto muutti vuonna 1895 syyskuun 9. ja 22. välisenä aikana 135.000 niteineen uuden yliopiston päärakennukseen. Vuonna 1914 rakennettiin toinen kerros keskisen lukusalin koilliseen pitkittäisreunaan rajoittuvaan hallintosivurakennukseen. Kirjaston edelleen kehittyminen kärsi molempien maailmansotien aiheuttamista vastoinkäymisistä, mitä tuli kirjaston aineiston kartuttamiseen ja hoitoon. Graziin vuonna 1944 kohdistuneitten ilmahyökkäysten vuoksi suojeltiin kirjaston aineistoa varastoimalla 60.000 nidettä muualle. Kirjasto avattiin uudelleen 22. lokakuuta 1945. Toinen maailmansota tuhosi 4.500 nidettä (niiden joukossa 200 käsikirjoitusta).
[muokkaa] Uusin kehitys
1900-luvun toinen puolisko oli lähinnä rakennusmuutosten ja lisääntyvän desentralismin aikaa. Vuonna 1950 laajennettiin molempia lukusalin kapeamman sivun takana kaakkoispuolella sijaitsevia lähivarastoja suurella varastolisärakennuksella. Vuonna 1970 sai kirjasto luoteispuolelle arkkitehtuurisesti tosi vaatimattoman uudenaikaisen lisätilan, jossa oli sisäänkäyntihalli ja oma erillinen sisäänkäynti. Vuosien 1994 ja 1996 välisenä aikana seurasi ReSoWi-keskuksen rakentaminen, keskukseen sijoitettiin yliopiston kirjastoon kuuluva oikeus-, sosiaali- ja taloustieteellinen tiedekunnan kirjasto. Samalla laajennettiin päärakennusta suurella lisärakennuksella, joka on ainoastaan pääkirjaston käytössä. Lisäksi perustettiin pääkirjaston laajennuksen yhteydessä siitä erillään sijaitsevia erikoiskirjastoja, esimerkiksi Merangassella sijaitsevaan Wallin yliopiston keskukseen. Vuonna 1996 aloitti toimintansa audiovisuaalisten medioitten mediateekki. Yliopiston jakaantumisen seurauksena yhdistettiin siihenastiset lääketieteelliset osakirjastot vuonna 2004 itsenäiseksi yliopiston kirjastoksi. Yhdessä Innsbruckin ja Wienin yliopistojen kirjastojen kanssa otti Grazin yliopiston kirjasto johtajuuden kotimaisten ja kansainvälisten konsortioitten muodostamisessa elektroonisten kausijulkaisujen ja kirjojen huokeamman yhteisen käytön edistämiseksi. Aloite käynnistyi vuonna 1998, ja 1. heinäkuuta 2005 aloitti Grazin yliopiston kirjastossa toimintansa „Kooperation E-Medien Österreich“. Grazin yliopiston kirjasto osallistuu myös olennaisesti Austrian Literature Online-projektiin Itävallan kirjallisuuden digitalisoimiseksi.
[muokkaa] Henkilöstö
Yliopiston kirjasto sai sen muuttuessa valtiolliseksi kaksi virkailijaa (johtajan ja kirjaston palvelijan). 1900-luvun alussa oli kirjaston palveluksessa 17 henkilöä, joista 8 oli tieteellisiä virkamiehiä. Vuosituhannen vaihtuessa kuului kirjaston henkilöstöön 120 henkilöä.
| Grazin yliopiston kirjaston johtajat valtiollistamisen jälkeen | |
| 1773-1774 | Josef Bardarini (1708-1791), teologian ja filosofian professori, rehtori |
| 1775-1778 | Richard Tecker (1723-1798), dogmatiikan professori |
| 1778-1783 | Franz de Paula Tomicich (1729-), kanonisen oikeuden professori, rehtori |
| 1783-1797 | Augustin Herz |
| 1798-1814 | Josef Alois Jüstel (1765-1832), moraaliteologian professori, rehtori |
| 1817-1832 | Markus Sandmann (1764-1832), kirjailija |
| 1833-1852 | Johann Krausler (-1852) |
| 1853-1861 | Leopold Michelitsch |
| 1861-1866 | Karl Kreutzer |
| 1866-1880 | Ignaz Tomaschek |
| 1880-1895 | Alois Müller (1835-1901), heprean kielen tuntija |
| 1895-1903 | Wilhelm Haas (1842-1918), sen jälkeen Wienin yliopiston kirjaston johtaja |
| 1903-1910 | Anton Schlossar (1849-1942) |
| 1910-1919 | Johannes Peisker (1851-1933), myöhemmin sosiaali- ja taloushistorian professori Prahassa |
| 1919-1924 | Ferdinand Eichler (1863-1945), filologi und kirjastotieteitten professori |
| 1924-1933 | Jakob Fellin (1869-1951) |
| 1934-1945 | Franz Gosch (1884-1952), arkeologi ja slavisti |
| 1945-1953 | Wolfgang Benndorf (1901-1959) |
| 1954-1971 | Erhard Glas (1906-1992) |
| 1972-1988 | Franz Kroller (1923-2000), juristi |
| 1989-2006 | Sigrid Reinitzer (1941-) |
| 2004- | Werner Schlacher (1955-) |
[muokkaa] Aineisto
Vanhemman yliopiston kirjaston aineiston suuruus on historiallisesti epävarma. Vuonna 1773 annettu tieto oli 10.000 nidettä, vuonna 1776 jo 42.000. Myöhemmin annettujen tietojen perusteella, kaiketi yhtä epävarmoista lähteistä, taas vähemmän ja vuonna 1839 väitetään aineistoa olleen jo 50.000 nidettä. Vuonna 1860 suoritetun laskennan mukaan painettuja teoksia oli noin 38.000 (osittain moniosaisia). 100.000 niteen raja saavutettiin noin vuonna 1879 ja 200.000 niteen raja 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuosituhannen vaihtuessa Grazin yliopiston kirjaston kokonaisaineiston määrä oli lähes 3 miljoonaa painettua nidettä, yli 2000 käsikirjoitusta, noin 1200 inkunaabelia, lukemattomia oppineitten jäämistöjä sekä noin 1400 jatkuvasti tulevaa kausijulkaisua.
[muokkaa] Erikoiskokoelmat
Erikoiskokoelmien osasto säilyttää käsikirjoituksia ja kaikkia vuoteen 1900 mennessä ilmestyneitä teoksia. Huomatuimpiin pergamenttikäsikirjoituksiin kuuluu viisi vanhinta georgialaista käsikirjoitusta 600- ja 1000-luvun väliseltä ajalta. Ne ovat kotoisin Katariinan luostarista Sinai-vuoren juurelta. Merkityksellisimpiin paperikäsikirjoituksiin kuuluvat Johannes Keplerin kirjoittamat kirjeet Paul Guldinille.
Myös Oksyrhynkhoksen ja Hibehin 42 papyruskäsikirjoitusta ansaitsee maininnan. Ne ovat kotoisin brittiläisen Egypt Exploration Societyn vuosien 1896 ja 1907 välisenä aikana tekemistä kaivauksista ja ne saatiin Graziin vastapalveluksena rahasta, jolla tuettiin kaupungissa suoritettuja kaivauksia. Suurin osa löydöistä on tänään Ashmolen Museossa Oxfordissa, British Museumissa Lontoossa ja Egyptiläisessä museossa Kairossa.
[muokkaa] Kirjallisuus
Grazin yliopiston kirjastoa käsittävää saksan- ja englanninkielistä kirjallisuutta löytyy kunkin kielen kohdalta artikkelista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kotisivu
- Kiertokäynti Tien suunta, jossa tämä valokuvauksellinen kiertokäynti johtaa yliopiston kirjaston tilojen läpi ja esittää valokuvaa klikkaamalla kunkin paikan.
- Kirjaston luettelo
- Erikoiskokoelmat
