Guillaume de Nogaret
Wikipedia
Guillaume de Nogaret (s. 1260-1270, Saint-Felix de Lauragais – k. maaliskuussa 1313) oli alkuperältään Languedoc’ista ja Ranskan kuninkaan Filip IV Kauniin oikeusministeri (sinetinvartija) ja neuvonantaja. Vuodesta 1396 lähtien hän oli kuninkaallisen politiikan todellinen mestari.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaisvuodet
Nogaret’n suku ylläpiti pientä perintötilaa Nogaret’n kylässä lähellä Saint-Felix-de-Caraman’ia, joka on nykyisin Saint-Felix-Lauragais. Perheen nimi tulei tästä kylästä. Guillaune de Nogaret’n isä oli kotoisin Toulousesta ja hänet tuomittiin kerettiläisenä Albigneesien ristiretkien (1208 – 1229) yhteydessä.
Tietomme ovat kovin vaillinaisia Guillainen lapsuuden ja nuoruuden suhteen. Tiedetään hänen kuitenkin opiskelleen lakia Montpellier’n yliopistossa ja että hänestä tuli yliopiston roomalaisen oikeuden professori vuonna 1297. Näinä uransa varhaisvuosina Guillaumen karriääri noudatteli Etelä-Ranskan muiden oikeustiedettä opiskelleitten nuorten uraa. Tämä ura jakautui kahden eri toimintamallin välillä. Hän opetti oikeustiedettä omassa opinahjossaan, Montpellier’in yliopistossa ja samalla hän toimi erilaisten juridisten asioiden neuvonantajana mitä erilaisemmille asiakkaille. Tällaisia asiakkaita olivat mm. Mallorcan kuningas ja Maguelonnen piispa, sekä eritoten Ranskan kuningas. Hän myös toimi välittäjänä kaupassa jossa Ranskan kuningas osti osan Montpellier’en herrakuntaan Maguelonnen piispalta.
Vuonna 1293 Nogaret astui Filip IV Kauniin palvelukseen ja hänestä tuli ylituomari (juge-mage) Beaucaire-Nîmes’in tuomiokuntaan kahden vuoden ajaksi. Tehtävä oli vaativa ja vastuu suuri, siinä vaadittiin tarkkaa oikeudentajua ja oikeutta, sillä kyseessä oli valtakunnan yksi tärkeimmistä tuomiokunnaista.
[muokkaa] Kohden valtaa
Vuoden 1295 lopulla Nogaret tuli kuninkaan palvelukseen Pariisiin. Tällöin hän toimi vuoteen 1301 tai 1302 saakka rikostutkijana Champagnessa ja muissa valtakunnan itäisen osan maakunnissa. Samaan aikaisesti hänet hyväksyttiin jäseneksi joihinkin valtakunnan keskeisiin instituutioihin; parlamenttiin, jossa hän vaikuttaa vuodesta 1298 lähtien, sekä kuninkaan neuvostoon, jossa hänen läsnäolostaan on todisteita aina vuodesta 1300 lähtien.
Nogaret’n vastuulliset tehtävät lisääntyivät vuosisadan vaihteesta lähtien. Hän oli tosiasiassa vastedes vastuussa henkilökohtaisesti mitä erilaisimmista asioista. Jotkin näistä asioista olivat hyvinkin merkittäviä, kuten esim. Montpellier’in kaupungin jatko Mallorcan kuinkaan kanssa sekä Figeac’in kaupungin asemaa koskevat neuvottelut, joiden tuloksena kuningas myönsi kaupungille vapaakaupungin oikeudet.
Vuosisadan vaihteesta oli peräisin Nogaret’n kiinnostus kirkollisiin asioihin. Tämä tapahtuu aluksi kulisseissa kuten Languedonc’in uskonnollisten mellakoiden yhteydessä ja Bernard Saissset’n, piispa joka vaati Philip IV Kauniin eroa, tapauksessa. Myöhemmin hän toi täydessä julkisuudessa, kun hän vuonna 1303 toi julkisuuteen kuuluisassa puheessaan paavi Bonifacius VIII rikokset. Tällöin Guillaime de Nogaret’n nimi liitettiin lopullisesti ja pysyvästi paavin ja kuningas Filip IV Kauniin välirikkaan. Jo aiemmin vuonna 1300 Nogaret oli lähetetty paavin luokse, jossa hän luovutti maalauksellisen ja suuretki väritetyn selontekonsa.
[muokkaa] Tapaus Bonifacius VIII
Nogaret’n todellinen nousu kuninkaan läheiseksi voidaan päivätä helmikuuhun vuonna 1303, kun hän vaikutti Filip IV:n mielipiteeseen, että tämä suostumaan ottamaan oman osansa paavin vallasta ja tuoda tämä vaikkapa pakolla Ranskaan. Missä kirolliskokous, joka olisi koolla tämän asia tähden, erottaisi paavin. Yhdessä kolmen muun henkilön kanssa hän vastaanotti 7. maalikuuta 1303 salakirjoitetun viestin kuninkaan kansliasta, jossa heidän tulee: ”mennä tiettyyn paikkaan… ja tehdä tietylle henkilölle asioita, jotka nähtiin parhaaksi tehdä”.
Juhlallisessa kuninkaallisessa kokouksessa 12. maaliskuuta 1303, joka pidettiin Louvressa, Guillaume de Nogaret piti puheen, jonka puitteissa hän lanseerasi kaikki mahdolliset syytökset paavi Bonfacius VIII:tta vastaan. Hän julisti yleisen kirkolliskokouksen tärkeyttä, jotta paavin asiat tutkittaisiin. Tämä tosiasiassa edellytti oikeusprosessia.
Tämän jälkeen hän välittömästi matkusti Italiaan ja firenzeläisen vakoilijan avulla hän palkkasi Gaetani-suvun (Bonifaciuksen oma suku) vihollisista seikkailijoiden muodostaman ryhmän. Varsinkin Colonnan klaani tuli de Nogaret’n parhaaksi liittolaiseksi. Näin Sierre COlonna matkusti de Nogaret’n kanssa Anagniin, paavi Bonifaciuksen syntymäkaupunkiin. Pienen, noin 1 600 miestä käsittävän armeijan kanssa de Nogaret ja Colonna, yllättivät pienen kaupungin 7. syyskuuta 1303. Paavi vangittiin ja Colonna olisi halunnut teloituttaa hänet välittömästi, mutta de Nogaret’n tarkoituksena oli kuljettaa paavi Ranskaan ja saattaa hänet yleisen kirkolliskokouksen eteen tuomittavaksi.
Mutta kaikki ei sujunut kuin etukäteen oli suunniteltu. Äkillinen kansannousu paavi Bonifaciuksen puolesta yllätti pidätyttäjät 9. syyskuuta ja näin pakotti de Nogaret’n ja hänen liittolaisensa pakenemaan ja vapauttamaan paavin. Kuitenkin paavi järkyttyi tapahtumasta niin paljon, että hän kuoli Roomassa kuukauden kuluttua 11. lokakuuta. Uuden paavin, ujon ja vaatimattoman Benedictus XI (1303-1304) valinta merkitsi Ranskan kuninkaanvallan voittoa paavista, ja tietenkin mainetta Guillaume de Nogaret’lle. Tämä Ranskan valtapolitiikka korostui kun pari vuotta myöhemmin valittiin Benedictus XI:lle seuraajaksi Klemens V (1305-1314), joka oli ollut Bourdeux’n arkkipiispa Bertrand de Got, ja joka muutti paavin istuimen Avignoniin.
Palkkiokseen tehtävän suorittamisesta de Nogaret sai runsaasti kiitosta, mutta myös aineellista hyvää. Kuningas lahjoitti hänelle runsaasti tiluksia ja merkittävän summan rahaa.
[muokkaa] Vallan huipulla
Valtansa huipulla de Nogaret oli vuonna 1307 kun hänet nimitettiin Pierre de Belleperchen jälkeen sinetinvartijan(oikeusministerin) tehtävään. Tässä asemassa hän kontrolloi koko oikeuslaitosta ja samalla myös toimi kuninkaan keskeisenä neuvonantajana.
[muokkaa] Temppeliherrain tapaus
Ehkäpä oli kerettiläiseksi tuomitun isän vaikutusta, että de Nogaret suhtautui erinomaisen kriittisesti kirkon organisaatioon ja yleensä kirkkoa lähellä oleviin järjestelmiin. Häntä voidaan kutsua jopa paholaisen asianajaksi, sillä hän hyökkäsi voimalla esim. Troyes’in piispan Guichard’in kimppun ja syytti tämä moninaisista rikoksista. Tämä prisessi kesti vuodesta 308 vuoteen 1313.
Valtakunnan varat olivat jatkuvasti lopussa ja kaikki mahdolliset tilanteet piti käyttää hyväksi kirstun täyttämiseksi. Kuninkaalla ja hänen neuvonantajillaan ei ollut keinoja lisätä papiston verotusta ja kun kuningas oli ajanut pois maasta juutalaiset ja lombardit, joiden omaisuuden hän oli takavarikoinut, niin nämäkään operaatiot eivät olleet tuottaneet kuitenkaan riittävästi varoja valtion kassaan. Kuin vuoden 1306 kapinoiden yhteydessä Filip IV Kaunis oli paennut temppeliherrojen turvaan, ja sen olivat temppeliherrat hänelle suoneet siitä isompaa numeroa tekemättä. Tähän nöyryytykseen on lisättävä vielä Filipin oma halu temppeliherrojen jäsenyyteen, joka häneltä kuitenkin evättiin.
Niinpä kuningas Filip IV oli velkaantunut pahasti temppeliherrain ritarikunnalle, ja hän päätti hyökätä tätä oman aikansa pankkiirijärjestelmää vastaan. Tämä toiminta oli Guillame de Nogaren suunnittelema ja sitä myös johti.
Varhain 13. lokakuuta 1307 Guillaume Nogret’n, josta oli tullu sinetinvartija eli oikeusministeri, johtamat poliisit suorittivat salaisen operaation ja pidättivät lähes kaikki Ranskan alueella olleet temppeliherrat. Pidätystä seuranneessa oikeudenkäynnissä, jossa käytettiin kiduttamalla saatuja todisteita, noin 50 temppeliherraa poltettiin roviolla. Heitä syytettiin kerettiläisyydestä, sodomiasta, homoseksuaalisuudesta ja moraalittomuudesta.. Samalla Temppeliherrain hallinnassaan oleva omaisuus takavarikoitiin. Filip IV sai paavi Klemens V:n asettumaan Avignoniin 1309, ja vuonna 1312 hän taivutteli Klemens V:n suostumaan siihen, että temppeliherrain ritarikunta hävitettäisiin lopullisesti.
Guillaune de Nogaret sai 27. huhtikuuta 1311 paari Klemens V:lta anteeksiannon paavi Bonifacius VIII:ttä vastaan tehdystä kapinasta ja pidätyksestä. Tätähän anteeksiantoahan aiempi paavi Benedictus XI olut suostunut antamaan. Vastapalvelukseksi anteeksiannosta paavi vaati osallistumista ristiretkelle ja useissa pyhiinvaelluspaikoissa vierailemista. Mutta näitä riittejä hän ei koskaan suorittanut.
Guillaume de Nogaret kuoli maaliskuun lopulla vuonna 1313, näin hän ei ehtinyt kuulemaan temppeliritareiden suurmestarin Jacques de Molayn suorittamaa Filip IV ja kaikkien häntä vastaan toimineiden kiroamista.
