Haltija
Wikipedia
- Tämä artikkeli käsittelee mytologista olentoa. Haltija tarkoittaa myös jonkin aineellisen tai aineettoman omaisuuden tai oikeuden hallitsijaa, käyttäjää tai hallussapitäjää.
Haltija (tai haltia) on henkiolento tai taruolento, joka hallitsee tai pitää hallussaan jotain asiaa. Haltijat liittyvät varsinkin pakanallisiin uskontoihin ja animismiin, joissa henkien tai taruolentojen nähtiin vaikuttavan ja liittyvän moniin ilmiöihin ja asioihin luonnossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Erilaisia haltijoita
Haltijat voidaan karkeasti jakaa ihmisten ja luonnon piiriin kuuluviin haltijoihin.
[muokkaa] Haltijat ihmisten seuralaisina
Osa haltijoista asui ihmisten elinpiirissä ja oli suhteessa näihin. Näitä olivat esimerkiksi rakennusten haltijat (kotitonttu) ja hedelmällisyyden ja omaisuuden haltijat, joita kutsuttiin myös tontuiksi. Eri rakennuksille oli omat haltijansa, oli esimerkiksi saunanhaltijat, huoneenhaltijat, kirkonhaltijat, kodinhaltijat, myllynhaltijat, riihenhaltijat. Myös pihaa, karjaa, peltoa tai maaomaisuutta saattoi hallita haltija. Satoon ja hedelmällisyyteen saattoivat vaikuttaa haltijat, kuten pekko. Haltijat auttoivat harvemmin ihmisiä ilmaiseksi. Usein haltijoille piti uhrata tai luovuttaa jotakin, esimerkiksi ruokaa.
Ihmisillä saattoi olla omat henkilökohtaiset haltijansa, jotka toimittivat asioita isäntänsä tai emäntänsä puolesta. Näitä olivat esimerkiksi parat. Muinaissuomalaiseen uskomukseen kuului käsitys, että ihmisellä saattoi olla suojelushaltija tai useampiakin. Jopa ihmisen sielu saatettiin nähdä koostuvaksi eräänlaisista haltijoista.
[muokkaa] Suomalainen maan haltija
- pääartikkeli maan haltija
Maan haltija on suomalaisessa kansanperinteessä perhettä, taloa, satoa, karjaa ja pihapiiriä hoitava ja vartioiva olento. Maan haltija on joko nais- tai miespuolinen.
[muokkaa] Luonnonhaltijat
Luonnossa eli monia haltijoita. Eri maastoilla ja luonnonkohteilla ja elollisilla olennoilla oli omat haltijansa. Luonnonympäristöjen haltijoita olivat esimerkiksi kallionhaltijat lehdonhaltijat, metsänhaltijat maan haltijat eli maahiset, vedenhaltijat ja vuorenhaltijat (kuten vuoren väki, vuorenpeikko). Eri eläimille oli omat haltijansa, suurimmat näistä olivat eläinlajien kantavanhempia, suomalaisessa mytologiassa emuita. Luonnonhaltijat vaikuttivat joskus ihmisten elämään esimerkiksi vaikuttamalla säähän, riistaonneen tai kalaonneen. Muun muassa uhraamalla pyrittiin miellyttämään luonnonhaltijoita, jotta nämä parantaisivat ihmisten olosuhteita.
[muokkaa] Muut haltijat
- rahanhaltijat (lohikäärme, peikko, )aarni tai kratti; säilyttää suurta aarretta
- tulen haltijat (katso: väki (mytologia))
- raudan haltijat
- kalmistojen ja kuoleman haltijat (Kalman väki)
[muokkaa] Haltijoiden koko ja ulkonäkö
Vaikutusvaltaisimmat haltijat ovat jumalia, esimerkiksi jos ne hallitsevat säätä tai merta. Vähäisimmät haltijat voivat taas olla epämääräisesti vain haltijoiden joukkoa tai taikavoimaa, joka pitää hallussaan jotakin kohdetta tai elementtiä luonnossa. Tällainen jokseenkin persoonaton haltijajoukko tunnetaan suomalaisessa mytologiassa väkenä.
Jotkin haltijat ymmärretään ruumiillisiksi taruolennoiksi. Useimmiten nämä muistuttavat ihmistä, mutta ovat usein pienempiä. Varsinkin ihmisten kotihaltijat koetaan usein ihmishahmoisiksi. Suomalaisessa mytologiassa ruumiillisia taruolento-haltijoita ovat muun muassa tontut, parat, menninkäiset ja monet muut. Nykysaduissa tontut ovat pieniä ja herttaisia pikkuihmisiä, mutta tonttua muistuttava para on entisaikaan ajateltu pelottavan näköiseksi olioksi.
[muokkaa] Haltia vai haltija
Haltia ja haltija ovat saman sanan vakiintuneita kirjoitusmuotoja. Kielitoimisto on pitkään suositellut kirjoitusmuotoa "haltija", jota myös kansanperinteen tutkimus nykyisin käyttää. Samalla myös vanhahtavampi muoto "haltia" on säilynyt käytössä paljolti siitä syystä, että se esiintyy J. R. R. Tolkienin romaanin Taru sormusten herrasta suomennoksessa. Muussakin suomennetussa fantasiakirjallisuudessa puhutaan usein haltioista. Kyseessä on tavallisesti käännös englannin sanalle elf. J-kirjaimetonta kirjoitusmuotoa on käyttänyt myös Aale Tynni Edda-suomennoksessaan.
Lähinnä fantasiakirjallisuuden ja -pelien vaikutuksesta sanojen "haltia" ja "haltija" on nykyisin usein katsottu tarkoittavan erilaisia mielikuvitusolentoja. Haltiat ovat kooltaan ihmisen kaltaisia olentoja ja haltija taasen on johonkin paikkaan liittyvä henkiolento, pieni olento, tonttumainen hahmo. Kansanperinteen ja mytologian pohjalta tällaista eroa ei kuitenkaan voi tehdä, koska haltioiksi/haltijoiksi on kutsuttu hyvin monenlaisia uskomusolentoja. Erilaisiin kirjoitusmuotoihin ei alkujaan ole liittynyt erilaisia merkityksiä.
Katso myös Tolkienin kirjojen haltioista
