Hej, sloveni
Wikipedia
Hej, sloveni ("Ylös, slaavit") on slaavilaisille kansoille omistettu hymni. Laulu syntyi vuonna 1834 nimellä "Hej, slováci" ("Ylös, slovakit"), se oli tarkoitettu herättämään slovakkien kansallistunne. Laulu on sittemmin palvellut sekä Slovakian ensimmäisen tasavallan (1939-1945), sodan jälkeisen Jugoslavian sekä Serbia-Montenegron kansallislauluna. Laulu on tunnettu myös yleisenä panslavistisena hymninä sekä kasvatuksellis-poliittisen nuorisoliikkeen Sokolin tunnuslaululuna. Laulun melodia perustuu slaavilaiseen sotilaslauluun, joka on myös Puolan kansallislaulun sävel nimellä Mazurek Dabrowskiego. Hej, slovenin melodia on kuitenkin hitaampi ja rytmikkäämpi.
Laulun nimi on slovakiaksi Hej, Slováci, tšekiksi Hej, Slované, serbiaksi Hej, Sloveni/Хеј Словени, makedoniaksi Еј, Словени, kroatiaksi Hej, Slaveni, sloveniaksi Hej, Slovani ja puolaksi Hej Słowianie.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hej, slováci
Laulun alkuperäisen version kirjoitti slovakialainen pappi, historioitsija ja runoilija Samuel Tomášik Prahassa vuonna 1834. Havaittuaan kaupungin saksankielisen vähemmistön hallitsevan aseman Tomášik halusi kirjoittaa kansalleen hymnin, joka innoittaisi sitä nousemaan kansallsieen tietoisuuteen. Laulu saavutti slovakkien keskuudessa suuren suosion, ja sitä on jo pitkään pidetty eräänlaisena slovakkien epävirallisena kansallislauluna. Isä Josif Tison johtamassa n.k. Slovakian ensimmäisessä tasavallassa (joka todellisuudessa oli kansallismielisesti johdettu diktatuuri), laulu sai virallisestikin tämän aseman vuosina 1939-1945. Slovakian liityttyä II maailmansodan jälkeen uudelleen yhdeksi valtioksi tšekkiläisten kanssa maan kansallislauluksi valittiinkin toinen kansallinen laulu, Nad Tatrou sa blýska ("Tatralla salamoi"). Tämä soitettiin osana uuden Tšekkoslovakian kansallislaulua. Slovakian itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1993, Nad tatrou sa blýska säilytti kansallislaulun asemansa. Hej, slováci on kuitenkin edelleenkin tunnettu laulu, erityisesti kansallisten piirien keskuudessa.
[muokkaa] Panslaavilainen hymni
Tomášik muutti pian laulunsa sanat yleiseksi kehotukseksi slaavilaisille kansoille, muuttaen sen nimen muotoon "Hej, sloveni". Laulu käännettiin pian useille slaavilaisille kielille, ja siitä tuli suosittu kuoro- ja kansanlaulu erityisesti Itävalta-Unkarin hallitsemien slaavilaisten kansojen keskuudessa. Laulun suosiota lisäsi entisestään se, että Sokol, nuorison ruumiillista ja kansallista kasvatusta korostava kansanliike, otti sen tunnuslaulukseen. Vuonna 1905 laulu esitettiin Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa vihittäessä suuren slovenialaisen runoilijan France Prešerenin muistomerkkiä. I maailmansodan aikana laulusta tuli slaavilaisten sotilaiden suosittu taistelulaulu.
[muokkaa] Jugoslavian kansallislaulu
Vuonna 1941 akselivaltojen joukot hyökkäsivät Jugoslavian kuningaskuntaan valloittaen sen lyhyessä ajassa. Maassa nousi laaja, kroatilaisen Josip broz Titon johtama kommunistinen vastarintaliike. Koska Jugoslavian sotienvälinen, kolmiosainen kansallishymni (se koostui Serbian, Kroatian ja Slovenian hymneistä) sisälsi viittauksia kuninkaaseen ja kuningaskuntaan, valitsivat partisaanitaistelijat tunnuslaulukseen Hej, slovenin. Sodan päättymisen jälkeen vanha kansallislaulu hylättiin virallisesti vuonna 1945, mutta sen tilalle ei ensi alkuun nimetty uutta kansallislaulua. Vaikka tehtiin lukuisia yrityksiä erityisen jugoslavialaisen hymnin löytämiseksi, ei yksikään ehdokas saavuttanut samaa suosiota kuin Hej, sloveni, jota jatkuvasti käytettiin epävirallisena kansallislauluna. Vuonna 1977 Hej, sloveni nimettiin virallisestikin Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan kansallislauluksi. Sen etuna oli myös se, että kansallisesti hajanaisen liittovaltion eri slaavilaiset kansat voivat laulaa sitä kukin omalla äidinkielellään.
[muokkaa] Serbia ja Montenegro
Jugoslavian hajoamisen jälkeen vuosina 1991-1992, kaksi sen osatasavalloista, Serbia ja Montenegro, muodostivat uuden Jugoslavian liittovaltion. Vuonna 2003 maa nimettiin uuden perustuslain myötä virallisestikin Serbia-Montenegroksi. Hej, sloveni säilyi myös uuden liittovaltion kansallislauluna. Nykyisin tosin sekä Serbia että Montenegro käyttävät mieluummin omia kansallislaulujaan.
[muokkaa] Sanat
[muokkaa] slovakiaksiHej, Slováci, ešte naša Žije, žije, duch slovenský, Jazyka dar sveril nám Boh, I nechže je koľko ľudí, I nechže sa aj nad nami My stojíme stále pevne, |
[muokkaa] serbiaksi (kyrillisin kirjaimin)Хеј Словени, још cте живи Живи, живи дух словенски Нек' се сада и над нама Ми стојимо постојано |
[muokkaa] serbiaksi (latinalaisin kirjaimin)Hej Sloveni, još ste živi Živi, živi duh slovenski Nek se sada i nad nama Mi stojimo postojano |
[muokkaa] kroatiaksiHej Slaveni, još ste živi Živi, živi duh slavenski Nek se sada i nad nama Mi stojimo postojano |
|||
[muokkaa] sloveniaksiHej Slovani, naša reč Živi, živi, duh slovanski, Naj tedaj nad nami Bratje, mi stojimo trdno |
[muokkaa] makedoniaksiЕј, Словени, жив е тука Жив е вечно, жив е духот Пустошејќи, нека бура Стоиме на стамен-прагот |
[muokkaa] puolaksiHej Słowianie, jeszcze nasza Żyje, żyje duch słowiański, Mowę naszę ukochaną Ilu ludzi, tylu wrogów, I niechaj się ponad nami My stoimy stale, pewnie, |
[muokkaa] käännös
Long live, the spirit Slavic Even if now above us We stand steadily |