Hekatonin oireyhtymä
Wikipedia
Hekatonin oireyhtymä on filosofi Michel Onfrayn lanseeraama käsite.
Onfrayn mukaan taloususkonto edellyttää kauppatavaran ensisijaisuutta ihmiseen nähden. Tämän sairauden periaatetta hän kutsuu Hekatonin oireyhtymäksi. Hekaton oli stoalainen filosofi toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, ja hän kirjoitti ainoastaan tutkielman Velvollisuuksista. Kirjoitus on kadonnut, mutta Cicero kommentoi ja arvosteli sitä. Hekaton opetti, että ulkopuolisen henkilön pelastuksen ja omasta edustaan huolehtimisen välillä on aina suosittava jälkimmäistä.
Onko esimerkiksi nälänhädän sattuessa ravittava ensin orjansa, silläkin uhalla, että vaarantaa tulonsa, tuotantovälineensä tai tavaransa? Voiko tahtoa päinvastaista? Jos merellä purjehtivaan laivaan pääsee sattumalta vettä, koska laiva on liian suuressa lastissa, on pakko valita, uhraako rotuhevosen vai vähäarvoisen orjan. Kumpi on heitettävä yli laidan?
Hekaton vastaa silmää räpäyttämättä: henkilökohtainen etu on laitettava ihmisyyden edelle. Orjalle vettä ja kuivaa leipää, seuraavalla matkalla hänet heitetään reelingin yli. Näin omistaja voi nukkua yönsä rauhallisesti dhrakmojensa ja suosikkikoninsa lähettyvillä. Orja puolestaan saa liittyä maan kirottuihin ennen kuin hänet suistetaan Akheroniin. (Vertaa Cicero, De officiis 3.89.)
Hekatonin oireyhtymään sairastuvat ne, joille talous on erillistä toimintaa ja jotka ymmärtävät talouden etujen ja rikkauksien tieteeksi, joka sulkee ihmisen ja ihmisyyden kohteidensa ja huolenaiheidensa ulkopuolelle. On vielä pahempaa että Hekatonin oireyhtymästä kärsivät yhtä lailla ne, jotka luulevat taloudellista toimintaa voitavan harjoittaa ihmisestä huolimatta jopa heitä ja heidän hyvinvointiaan vastaan. Omistamisen yleinen etusija olemiseen nähden, etujen, hyötyjen, kaikkiin muihin arvoihin törmäävien ja metallirahana saatujen hyödykkeiden kardinalietuoikeus on tehnyt Panaitios Rhodoslaisen oppilaasta edelläkävijän, eräänlaisen talouden Kallikleen, joka on rikastunut kaikkina aikoina ja vuosisatoina.
Lumouksen katoaminen maailmasta, nykyajan nihilismi ja yleinen pessimismi jatkuu ja pahenee niin kauan kuin asioiden järjestystä juhlitaan tämän antiikin filosofin tahtomalla tavalla.
Lähde: [1]