Hempelin–Oppenheimin malli
Wikipedia
Hempelin–Oppenheimin malli, peittävän lain malli eli deduktiivis-nomologinen malli eli selittämisen subsumptioteoria (engl. 'covering law model, Deductive-nomological model, the subsumption theory, Hempel's model, the Hempel-Oppenheim model, and the Popper-Hempel model of explanation') on tieteellisen selittämisen tapa, joka vastaa kysymykseen: "Miksi jokin ilmiö E tapahtui?" Mallissa selitettävä ilmiö X seuraa loogisesti yhtäältä yleisistä laeista ja tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista. Tämän vuoksi peittävän lain soveltaminen ilmiön X selittämiseksi vaatii alkuehdot ja ainakin yhden yleisen lain. Selittävän osan ja selitettävän osan suhde voi olla myös induktiivinen (loogisesti epäpätevä), ja universaalin lain asemesta selittävä osa voi sisältää myös probabilistisia tai tilastollisia lakeja; tällöin "Miksi välttämättä P?" voidaan lieventää muotoon "Miksi mahdollisesti P?"
Mallia ovat kehittäneet tieteenfilosofit Carl Hempel, Paul Oppenheim ja Karl Popper.
[muokkaa] Muotoilu
Mallissa tieteellinen selittäminen muotoillaan seuraavien termien avulla:
- P (Explanandum) – asetelma kuvailee selitettävän ilmiön ja sisältää kyseisen ilmiön luonteen.
- S (Explanans) – asetelma selittää P:n tavoilla joista ainakin yksi on spesifinen ja lainomainen asetelma (esimerkiksi "kaikki X:t ovat Y")
Lopullinen päätelmä tehdään etsimällä suhde selittävän S:n ja selitettävän P:n välillä; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka laajasti ja kuinka tarkasti ilmiö P on deduktiivisesti johdettavissa S:stä eli kuinka paljon S selittää P:tä siten, että se samalla rajaa ulkopuolelleen mahdollisimman paljon sellaista, mikä ei ole P.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Theories of Explanation (englanniksi)
- Scientific Explanation (englanniksi)
