Hollannin kuningaskunta
Wikipedia
Hollannin kuningaskunta (hollanniksi: Koninkrijk Holland, ranskaksi: Royaume d'Hollande) oli lyhytaikainen (1806–1810) Napoleonin luoma valtio Euroopassa. Se käsitti nykyisen Alankomaiden ja Belgian alueet. Sen hallitsijana oli Napoleonin kolmas veli Louis Bonaparte (hollanniksi Lodewijk).
Louis järjesti maahan yhtenäisen valuutan ja lain Ranskan mallin mukaan. Hän ei kuitenkaan selviytynyt tehtävästään Napoleonin vaatimusten mukaan; salakuljetus oli laajaa, eikä Britannian vastainen saarto pitänyt. Maan armeija ei myöskään ollut riittävän puolustuskykyinen. Elo-joulukuussa 1809 britit nousivat maihin Zeelannissa, mutteivat onnistuneet valtaamaan merkittäviä alueita.
Eteläisimmät maakunnat, Brabant ja Zeeland, liitettiin maaliskuussa 1810 Ranskaan. Koko kuningaskunta purettiin heinäkuussa 1810 ja Alankomaat liitettiin Ranskaan IJsselin departementiksi vuoteen 1813 saakka ja Amsterdam nimitettiin Ranskan keisarikunnan kolmanneksi pääkaupungiksi. Britit valloittivat 1811 Alankomaiden siirtokunnat Jaavalla. Ranskalaiset vetäytyivät maasta lopulta marraskuussa 1813.