Hosni Mubarak

Wikipedia

Muhammad Hosni Said Mubarak (arab. ‏محمد حسني مبارك‎, , Muḥammad Ḥusnī Mubārak, s. 4. toukokuuta 1928, Kafr-El Meselha) on Egyptin presidentti. Hän tuli valtaan 6. lokakuuta 1981 Anwar Sadatin murhan jälkeen.

Mubarakia pidetään yhtenä alueen vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Vuoden 1971 perustuslain ja hätätila-asetusten nojalla hän hallitsee Egyptiä likimain itsevaltiaana. Mubarak tunnetaan neutraalista asenteestaan Palestiinan-Israelin kysymykseen, minkä takia hän on ollut mukana useimmissa aluetta koskevissa huippuneuvotteluissa.

[muokkaa] Elämäkerta

Mubarak syntyi 1928 Kafr El-Meselhassa al-Minufiyahissa. Koulun jälkeen hän meni sotilasakatemiaan ja suoritti korkeakoulututkinnon sotatieteissä 1949. Vuonna 1950 hän meni ilmavoimien akatemiaan ja suoritettuaan tutkinnon nimitettiin pommittajayksikköön. Hän oli koulutuksessa Neuvostoliiton Frunzessa Kirgisiassa. Hän kohosi viimein tukikohdan komentajaksi ja nimitettiin 1964 valtuuskunnan johtoon Neuvostoliittoon.

Vuosina 1967–1972 käydyssä näännytyssodassa Israelia vastaan Mubarak oli ilmavoimien akatemian johdossa ja ilmavoimien esikuntapäällikkönä. Lokakuun 1973 jom kippurin tai ramadanin sodasta hänet ylennettiin marsalkaksi. Huhtikuussa 1975 hänestä tuli varapresidentti ja 1978 kansallisen demokraattisen puolueen varapuhemies. Edeltäjänsä Anwar Sadatin murhan jälkeen hänestä tuli Egyptin presidentti. Mubarak on selvinnut urallaan kuudesta murhayrityksestä. Maa on ollut yhtäjaksoisesti hätätilalain alaisuudessa Sadatin murhasta 1981 asti, jolloin presidentti nauttii laajennettuja valtaoikeuksia.

Hosni Mubarak on naimisissa walesilais-egyptiläisen Suzanne Mubarakin kanssa ja heillä on kaksi poikaa, Alaa ja Gamal.

[muokkaa] Mubarakin Egypti

Mubarak on valittu uudelleen virkaansa 1987, 1993, 1999 ja 2005. Hänellä ei ennen vuotta 2005 ollut vastaehdokkaita, koska parlamentilla on päärooli presidentinvalinnassa. Helmikuussa 2005 kumileimasimena toimiva parlamentti kuitenkin teki perustuslain lisäyksen, joka salli puolueiden asettaa vastaehdokkaita. Syyskuun 2005 vaalissa turvallisuusjoukot ja valtion media olivat kuitenkin pääasiassa presidentin puolella ja seurasivat virallisia kantoja. 7. syyskuuta Mubarakin puolue kuljetti hallituksen ajoneuvoilla valtion virkamiehiä eri äänestyspaikoille äänestämään Mubarakia. Oppositioehdokkaat protestoivat, mutta keskusvaalilautakunta kieltäytyi uusimasta vaalia. Kuitenkin riippumattomien galluppien mukaan 86 % kansasta luottaa tai luottaa erittäin paljon Mubarakiin.

Egypti palasi kahdeksan vuotta Sadatin kuoleman jälkeen 1989 Arabiliittoon, josta se oli erotettu Israelin kanssa solmitun rauhansopimuksen vuoksi. Liiton päämaja palasi entiseen rakennukseensa Kairoon. Vuonna 1991 Egyptin oli mukana ensimmäisessä Persianlahden sodassa ja lähetti joukkoja Kuwaitiin irakilaisia vastaan. Tästä palkkioksi Egypti sai Yhdysvalloilta anteeksi 20 miljardia dollaria velkoja, lähes puoli miljoonaa per sotilas, ja samalle määrälle lisää maksuaikaa. Mubarak puhui kuitenkin 2003 avoimesti Irakin sotaa vastaan ja sanoi palestiinalaisten ongelman tarvitsevan ensiksi ratkaisua.

Mubarak salli 2. tammikuuta 1985 koptilaisten paavi Shenouda III:n palata karkotuksesta St. Bishoin luostarista Kairoon. Vuonna 2002 7. tammikuuta vietettävä joulu julistettiin kansalliseksi pyhäpäiväksi.

Mubarakin poika Alaa Mubarak on menestyvä liikemies. Valtion yksityistäessä omistuksiaan hän sai merkittäviä etuuksia, joiden paljastuminen laski väliaikaisesti Mubarakin suosiota merkittävästi. Hänen toinen poikansa Gamal (s. 1963) on puolestaan noussut merkittävään asemaan kansallisessa demokraattisesta puolueessa ja hänen uskotaan olevan isänsä todennäköinen seuraaja.

	Egyptin presidentit
	Muhammad Naguib (1953–1954) | Gamal Abdel Nasser (1954–1970) | Anwar Sadat (1970–1981) | Hosni Mubarak (1981–)