Ilmakehän epävakaisuus
Wikipedia
Ilmakehän epävakaisuus eli labiilisuus riippuu lähinnä sen lämpötilajakaumasta. Jos lämpötila laskee jyrkästi ylöspäin mennessä, syntyy nousevia kosteita pystysuoria virtauksia, jotka synnyttävät kasvavia kumpupilviä, sadetta ja ukkostakin.
Jos ylhäällä ilmakehässä on normaalia lämpimämpää ilmaa, se luo ilmakehään vakautta inversiokerroksen muodossa. Voimakas nousuvirtaus pystyy silti rikkomaan inversion. Lämpötilajakuaman lisäksi ilmakehän vakauteen vaikuttavat mm. tuulen suunnan muutokset eri korkeuksilla.
Lämpötilajakaumaa epävakaaseen suuntaan tekijöitä ovat mm. auringon lämmittävä vaikutus kylmässä ilmamassassa tyypillisesti kylmän rintaman jälkeen, normaalia kylmempi ilma ilmakehän yläosassa sekä ilmamassojen rajakerrokset, jotka pakottavat ilman nousemaan ylöspäin.
Korkea maanpinnan lämpötila kesällä epävakauttaa ilmakehää, samoin syksyllä meren yllä lämmin meri lämpötila. Iltapäiväkuurot syntyvät mantereella iltapäivästä tai alkuillasta, jolloin maanpinta on lämpimmillään. Kuuropilviä syntyy jo melko vakaassakin ilmakehässä, ukkosen synty vaatii huomattavasti levottomampaa ilmakehää, sillä nousuvirtauksen on jaksettava nousta korkealle. Hyvin epävakaassa ilmakehässä kasvaa on tornadojen muodostumisen riski.
[muokkaa] Ilmakehän epävakaisuutta kuvaavia lukuja
Ilmekehän epävakaisuutta voidaan arvioida joillain luvuilla, jotka antavan jossain määrin epätarkan kuvan ilmakehän tilasta.
- Lifted-indeksi (Lifted index) LI jos alle 1, ukkosia voi syntyä.
- K-indeksi (KI, K-index) jos yli 20 , ukkosriski kohonnut.
- CAPE-indeksi (CAPE-index), konvektion potentiaalienergia J/kg
Jos CAPE on yli 100, tulee luultavasti ukkosta.
- Showalterin indeksi (engl. showalter index) jos alle 5, tulee ehkä ukkosta
- TT-indeksi (total totals-indeksi, total totals index) jos yli 45, voi tulla ukkosta.
