Isorytmiikka
Wikipedia
Isorytmiikka on keskiajan musiikissa syntynyt sävellystekniikka, jossa melodiaa esittävä ääni, eli tenori, koostuu samanlaisina toistuvista rytmillisistä kuvioista. Tätä toistuvaa rytmistä kuviota nimitetään taleaksi. Sävelteoksessa se yhdistetään toistuvaan melodiseen kuvioon coloriin, joka on yleensä pituudeltaan erilainen kun talea.