Jalmari Finne
Wikipedia
Adolf Jalmari Finne (11. elokuuta 1874, Kangasala – 3. tammikuuta 1938, Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän on tunnettu etenkin Kiljusen herrasväestä kertovista kirjoistaan. Finne kirjoitti myös näytelmiä ja toimi teatterin parissa (muun muassa Kansallisteatterissa). Hänen muita kiinnostuksen kohteitaan olivat grafologia, sukututkimus, säveltäminen ja sanoittaminen.
[muokkaa] Finnen elämänvaiheita ja tuotantoa
- Ohjaajana Suomalaisessa Teatterissa 1896-1903
- Kansallisteatterin vt. johtaja 1903-1904
- Viipurin maaseututeatterin johtajana 1904-1907
- Me, 1908 (näytelmä)
- Kun ollaan neroja, 1908 (näytelmä)
- Aino, 1909 (näytelmä)
- Ylioppilaita, 1909 (romaani)
- Elinan surma, 1910 (ooppera)
- Hämäläisiä, 1910 (romaani)
- Sysmäläinen, 1910 (romaani)
- Lapsikuningas ja hänen soturinsa, 1912 (romaani)
- Viipurin maaseututeatterin johtajana 1913-1914
- Nuijasota I-II, 1913-1946 (romaani)
- Kiljusen herrasväki, 1914-1925 (8 romaania)
- Admirabilis, 1917 (näytelmä)
- Pitkäjärveläiset, 1923 (näytelmä)
- Nuorten tuomio, 1926 (näytelmä)
- Valkoinen torakka, 1927 (romaani)
- Tuhatmarkkanen, 1927 (romaani)
- Prinsessa, 1927-28? (Toinen painos 1958)
- Verinen lyhty, 1928 (romaani)
- Kohtalon käsi, 1929 (romaani)
- Ikuinen kysymys, 1930 (romaani)
- Ihmeellinen seikkailu, 1939 (muistelmat)
- Valitut teokset, 1957 (romaani)
