Jean Racine

Wikipedia

Jean Racine

Jean Racine (s. 21. joulukuuta 1639, La Ferte-Milon – k. 21. huhtikuuta 1699, Pariisi) oli ranskalainen traaginen runoilija. Häntä pidetään Pierre Corneillen kanssa suurena ranskalaisen tragedian klassikkona.

Racine syntyi keskiluokkaiseen porvarisperheeseen, mutta hän jäi orvoksi jo hyvin varhaisella iällä ja hän sijoittui isovanhempiensa ja myöhemmin tätinsä luokse. Täti oli nunnana Port-Royalessa ja siellä Racine sai kasvatuksen jansenistisiin aatteisiin. Hän purki aluksi sopeuttamaan kirjalliset halunsa kirkolliseen uraan. Hän kirjoitti oodin Seinen nymfit (la Nymphe de la Seine) vuonna 1660, kuten myös useita näytelmiä, joita hän ei onnistunut saamaan esitetyiksi näyttämöllä.

Lopulta Racin valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna 1662 hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa la Convalescence du Roi ja la Renommée aux Muses ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä Thébaide esitetyksi vuonna 1664 Molièren teatteriseurueen toimesta ja vuonna 1665 sama ryhmä esitti Aleksanteri Suuren (Alexandre le Grand).

Näytelmän Andromaque (1667) menestys takasi hänen arvostuksensa. Plaideurs (1668) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: Britannicus (1669), Bérénice (1670), Bajazet (1672), Mithridate (1673), Iphigénie (1674) ja Phèdre (1677).

Racine vallittiin Ranskan akatemiaan, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: Esther (1689) ja Athalie (1691).

Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta, Racine solmi uudelleen suhteet heihin lyhyen suhteiden poikkiolon jälkeen. Hän myös kirjoitti liikkeen historian Abrégé de l'Histoire de Port-Royal, joka ilmestyi postuumina Racinen kuoleman jälkeen.