Jorma Koivulehto
Wikipedia
Jorma Koivulehto (s. 1934, Tampere) on Helsingin yliopiston germaanisen filologian professori emeritus ja suomen kielen lainasanojen tutkija. Hän on tunnetuin suomalainen etymologi.
Jorma Koivulehto on tutkinut suomen kielen ja muiden suomalais-ugrilaisten kielten sekä eri indoeurooppalaisten kielten kontakteja. Koivulehto väitteli vuonna 1971 germaanisen sanastomaantieteen alalta, mutta suuntautui pian suomen lainasanaston tutkimiseen. Hän on julkaissut toista sataa artikkelia suomen ja suomen sukukielten sanastosta ja selvittänyt niissä useiden satojen suomen sanojen alkuperää.
Koivulehdon tutkimukset ovat perusteellisesti muuttaneet kuvan suomen kielen sanastokerrostumista. Hän on osoittanut germaanisen lainasanaston olevan huomattavasti aikaisemmin ajateltua vanhempaa, sekä todistanut, että suomalais-ugrilaisissa kielissä on iranilainen lainasanakerros. Koivulehto on tutkinut myös balttilaisia, arjalaisia sekä indoeurooppalaisesta kantakielestä saatuja lainoja. Hänen tutkimuksensa ovat vaikuttaneet syvällisesti käsityksiin suomalaisten alkuperästä ja esihistoriasta. Kansainvälistä tunnettuutta Koivulehto sai esitettyään, että indoeurooppalaisen kantakielen laryngaaliäänteet olisivat säilyneet eräissä suomalais-ugrilaisten kielten lainasanoissa.
Nykyisin Jorma Koivulehto on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kielitieteilijöitä. Hän on toiminut myös akatemiaprofessorina. Koivulehto on Suomalaisen Tiedeakatemian sekä kahden ulkomaisen akatemian (Akademie der Wissenschaften in Göttingen ja Österreichische Akademie der Wissenschaften) jäsen.
[muokkaa] Teoksia
Uralische Evidenz für die Laryngaltheorie. Veröffentlichungen der Kommission für Linguistik und Kommunikationforschung. Nr. 24. Wien 1991.
(toim. Klaas Ruppel): Verba mutuata. Quae vestigia antiquissimi cum Germanis aliisque Indo-Europaeis contactus in linguis Fennicis reliquerint. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 237. Helsinki 1999. (Valikoima etymologisia tutkimuksia)
