Kadotus
Wikipedia
Kadotus on joidenkin uskomusten tai uskontulkintojen mukaan kohtalo pahalle tai vääräuskoiselle henkilölle. Kadotuksella voidaan tarkoittaa helvettiä, mutta myös täydellistä katoamista, joutumista vaeltamaan maailmassa tai tyhjyydessä iäti — tällainen maailmassa vaeltava sielu on kadonnut sielu tai kummitus. Yleisin kadonneista sieluista kerrottu asia on, että ne valittavat. Raamatussa sana kadotus esiintyy Vanhassa testamentissa vain kerran Jesajan kirjassa. Uudessa testamentissa se on käännetty kreikan kielen sanoista 'apoleia' tai 'olethros', joiden kummankin kantasana on verbi 'ollymi' = tappaa, tuhota. Sana 'apoleia' koostuu vahvistavasta alkuliitteestä 'apo' ja verbistä 'ollymi', joten se olisi parhaiten käännettävissä: (perinpohjainen) tuho. Sana esiintyy myös ilmestyskirjan tuhonenkelin nimessä, joka on kreikaksi Apollyon.
