Katiska
Wikipedia
Katiska on yksi vanhimmista pyydyksistä, kalastusväline, joka tehdään yleensä nykyään rautalankaverkosta. Aiemmin materiaalina oli puu ja havut. Liistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta kiskotuista liisteistä, näistä n 1 cm paksuisista ja 3 cm leveistä säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava aita. Liisteet vitsastettiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli 25 mm ja siteiden väli 150 mm. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle n. puolimetriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla. Pesän malleja oli useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista. Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat pääsaalis.
Katiska upotetaan kalastuksessa vesistön (järven tai lammen) pohjaan nielu yleensä rantaan päin. Katiskassa on myötäsukainen nielu, josta kalat uivat helposti sisälle, mutta vain onnekkaimmat sattumalta osuvat uimaan takaisin ja vapauteen. Muut katiskaan joutuneet ovatkin sitten katiskan kokijan saalista. Katiskaan on kiinnitetty naru, jonka toiseen päähän on sidottu pinnalla kelluva merkki, tupuri. Tupurin avulla katiska löydetään ja narusta nostetaan ylös kokemista varten.
Katiskaa veteen laskiessa on syytä varmistua, että naru on riittävän pitkä ja tupuri yltää pintaan asti. Muussa tapauksessa katiska kadotetaan, sillä katiska kyllä vetää tyhjän muovigallonankin upoksiin. Ylimääräistäkään pituutta narussa ei saisi olla, sillä ohiajava moottorivene saa kelluvan narun helposti potkuriinsa.
Kapean nielun kautta ei kannata yrittää ottaa kaloja koska se hentorakenteisena menettää helposti kuosinsa ja samalla katiska pyytävyytensä. Katiskassa onkin suljettava pieni luukku, jonka kautta kalat varistellaan ulos katiskasta. Nielun kautta kaloja ei saa varistelemallakaan pois.
Parhaat saaliit katiskalla saadaan yleensä ahvenen kudulta. Silloin sinne voi pakkautua niin paljon kutuahventa, että veneeseen nostaminen kysyy voimia – ja heikomman (ruostuneen) katiskan pohjan kestävyyttä. Kokemus on osoittanut, että uusi ja vielä kirkas katiska pyytää paremmin kuin vanha ja ruostunut.
Nykyään katiskoja on monen mallisia ja eri kalalajeille erikseen suunniteltuja malleja. Koska katiska usein laitetaan matalaan veteen, täytyy muistaa sulkea nielun vedenpäälle jäävä osa, etteivät vesilinnut vahingossa ui katiskaan.
[muokkaa] Lähdeteoksia
Tapiola, suuri suomalainen eräkirja, Katiskapyynnin ABC, Kalatalouden Keskusliitto. Toimittaja: Markku Myllylä
