Kenttäpuhelin
Wikipedia
Kenttäpuhelimet ovat sodankäynnin olosuhteiden vaatimusten mukaan, sotilaskäyttöä varten suunniteltuja siirrettäviä puhelimia, joita voidaan käyttää laitteen omalla paristolla (LB - local battery) tai puhelinkeskuksen virralla (johon laite on kytketty keskusparistolla (CB - central battery)) tai erillisellä virtalähteellä.
Kenttäpuhelimia käytettiin ensimmäisen kerran ensimmäisessä maailmansodassa joukkojen johtamiseen, jolloin se korvasi tehokkaampana viestintäkeinona muun muassa lipuilla viittomisen ja lähettimen. Ensimmäisissä kenttäpuhelimissa oli oma kammella pyöritettävä generaattori, jolla puhelin synnytti virran, ja jolla se hälytti käsikäyttöiseen puhelinkeskukseen. Vastaavaa tekniikkaa käytettiin 1910-luvulta aina 1960-luvulle saakka.
[muokkaa] Puolustusvoimien kenttäpuhelimia
- TA-57
- P78
- P90
- ET-10