Kognitiivinen vanheneminen
Wikipedia
Kognitiivisella vanhenemisella tarkoitetaan ihmisen kognitiivisten perustoimintojen kuten ajattelemisen, muistamisen, oppimisen ja havaitsemisen heikkenemistä iän myötä.
Normaaliin vanhenemiseen ei välttämättä liity psyykkistä heikkenemistä, mutta toiminnot voivat silti muuttua jonkin verran.Ikääntyvän suoritustaso yleensä säilyy, mutta aikaa ja erilaisia toimintatapoja tarvitaan enemmän. Ikääntyessä vanhusten nokkeluus, keskittymiskyky, nopea päättely, laaja-alainen tarkkaavaisuus, monen tehtävän rinnakkainen suorittaminen sekä nopea tiedonkäsittely vaativissa tilanteissa heikkenevät. Ihmisen psyykkisten ja fyysisten toimintojen välillä on tiivis vuorovaikutus. Mikäli ihminen on fyysisesti sairas, kärsii usein myös hänen psyykkinen toimintakykynsä. Etenkin sydän- ja verisuonitaudit sekä aivojen sairaudet heikentävät psyykkistä toimintakykyä. Vanhenemiseen vaikuttavat koko hänen elämänaikaiset olosuhteet kuten perimä, ympäristö, työn laatu, ravinto, elämäntavat, ilman ja työympäristön saastuneisuus sekä psykologiset tekijät.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Älykkyys
Älykkyyteen luetaan ajattelukyky, kyky ongelmien ratkaisemiseen, kyky tulla toimeen uusissa tilanteissa ja uudessa ympäristössä. muisIhmisen älylliset toiminnot kehittyvät koko elämän ajan.Tutkimusten mukaan useimmissa älykkyystekijöissä tapahtuu iän mukana heikkenemistä kuten päättelykyvyssä, tilan mieltämisessä sekä kielellisissä ja numeerisissa kyvyissä. Toiset toiminnot ovat ikään nähden vastustuskykyisempiä kuin toiset ja säilyvät suhteellisen muuttumattomana korkeaan ikään asti, kun taas iän vaikutuksille herkemmissä toiminnoissa tapahtuu vanhuudessa heikkenemistä. Älyllinen rakenne muuttuu ihmisen vanhetessa sillä tavalla, että kokemukseen perustuvat toiminnot saavat suuremman merkityksen. Älyllisten toimintojen häiriöihin vaikuttavat mm. korkea verenpaine, korkeat rasva-arvot, ylipaino, vähäinen sosiaalinen aktiivisuus, niukka liikunta ja runsas alkoholin käyttö sekä keskushermoston sairaudet. Älykkyyttä voidaan pitää yllä harrastamalla liikuntaa sekä osallistumalla erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Samalla paranee elämänhalu.
[muokkaa] Muisti
Oppiminen ja muisti liittyvät tiivisti yhteen.On erilaisia muisteja, kuten näkö ja kuulo muisti sekä välitön, lyhytaikainen ja pitkäaikainen muisti. Osa näistä muisteista joko heikkenevät tai pysyvät samanlaisena vanhuuteen asti. Iän karttuessa asiamuisti, sanavarasto, hyvin opittujen tietojen muisti sekä lyhyt muisti säilyvät muuttumattomina pitkään. Lähimuisti, uuden oppiminen sekä mieleen palauttaminen heikkenevät iän myötä. Muutokset ovat yleensä varsin pieniä aivätkä ne vaikuta päivittäisiin toimintoihin. Kovin selvät ja tavallista arkielämää haittaavat muistihäiriöt eivät kuitenkaan kuulu normaaliin vanhenemiseen. Normaalia elämää haittaavia muistihäiriöitä voivat olla mm. sairaus, dementoituminen ja masennustila. Muisteleminen voi olla tärkeää iäkkään ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Käymällä läpi mennyttä hän rakentaa itselleen kokonaiskuvan elämästään ja itsestään ihmisenä.Huonon muistin syynä voi olla toisinaan hajamielisyys ja eräänlainen apatia kuin suoranaiset muistihäiriöt.Tällöin huonomuistisuus ei johdu aivojen vanhenemismuutoksista vaan psyykkisestä ja sosiaalisista seikoista.
[muokkaa] Oppiminen
Iäkäs ihminen oppii eri tavoin kuin nuori. Iäkäs ihminen tarvitsee enemmän aikaa ja työtä oppiakseen uutta. Ikääntyvä ihminen jäsentää kokemuksia ja elämää muistojen kehityksessä. Vanhus oppii sitä paremmin asioita, jotka on mahdollista yhdistää omaan elämänhistoriaan. Oppiminen vanhana sujuu parhaiten jos on nuorempana tottunut opiskelemaan ja käsittelemään uutta tietoa. Iäkäs oppii paremmin kokonaisuuksia kuin irrallisia asioita. Vanhusten oppimiskyky vaihtelee suuresti yksilöllisesti. Tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn, reaktiokyvyn heikkeneminen, sairaus, väsymys, stressi, aikarajoitukset sekä nopeassa tahdissa tuleva tieto vaikeuttavat oppimista. Vanhemman ihmisen on helpompi opiskella kielellistä aineistoa kuten kirjallisuutta, historiaa ja vieraita kieliä, kuin esim. kemian ja fysiikan kaltaisia aineita, jotka vaativat aivan toisenlaisten kykyjen käyttämistä.
[muokkaa] Lähteet
- Berg, S. & Mårtensson, E. (1981): Vanhuuden psykologia. Juva: WSOY
- Aalto, L. Hakonen, S. Koskinen, S. & Päivärinta, E. (1998): Vanhustyö. Jyväskylä: Gummerus.
- Himberg, L. Laakso, J. Näätänen, R. Peltola, R. & Vinjeskog, J. (2000): Kehittyvä ihminen psykologia 2. Porvoo: WSOY.
- Hänninen, T. Pajunen, H. Raitanen, T-L. & Suutama, T. (2004): Geropsykologia vanhenemisen ja vanhuuden psykologia. Porvoo: WSOY.
- Valitut palat. (2006): Kodin uusi lääkäri kirja. Helsinki.
