Le Monde diplomatique
Wikipedia
Le Monde diplomatique on ranskalainen kuukausittain ilmestyvä lehti, joka tarjoaa analyyseja ja mielipiteitä. Sen perusti toukokuussa 1954 Le Monden päätoimittaja Hubert Beuve-Méry. Se on ollut tavallaan iltapäivälehti Le Monden liite mutta viime aikoina itsenäistynyt. Lehden kohderyhmä on kansainväliset vaikuttajat sekä hallinnollisissa että taloudellisissa organisaatioissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Omistus ja riippumattomuus
Le Monde diplomatiquen painos on noin 300 000 (syksy 2005), ja lukijamäärän arvioidaan yltävän runsaaseen miljoonaan. Lehti ilmestyy 26 eri kielellä, myös muun muassa esperantoksi ja tammikuusta 2007 alkaen suomeksi. Lehden pääomasta omistavat lehden lukijat 49 prosenttia Association des amis du Monde diplomatique -yhdistyksen[1] kautta, loput 51 prosenttia pääomasta omistaa Le Monde -iltapäivälehti.
Koska Le Monde diplomatique haluaa olla kannanotoissaan ja näkemyksissään riippumaton taloudellisesta tai poliittisesta vaikuttamisesta, se on muun muassa rajoittanut mainosten määrää lehden sivuilla. Asiasta on keskusteltu puolesta ja vastaan.
Suomeksi lehti ilmestyy koosteena neljä kertaa vuodessa, ja sen toimittaja on Mika Rönkkö.
[muokkaa] Toimituksellinen linja
Toimituksellisesti tärkeintä on lehden tavoite pysyä riippumattomana niin mainostajista kuin muistakin pääomasijoittajista. Le Monde diplomatique on yksi harvoista lehdistä, jotka ovat pysyneet suurten pääomasijoitusryhmien ulkopuolella ja siten itsenäisenä.
Lehden palstoilla käsitellään hyvin erilaisia asioita, useimmiten juuri sellaisia, joilla on koko maailmanlaajuista merkitystä. Eritoten kansainväliset suhteet ovat lehdelle tätä aihepiiriä. Lehti luo selvästi lukijoilleen pohjaa mielipiteiden muodostamiseen ja antaa siihen kirjoituksissaan runsaasti aineistoa ja tutkimustuloksia. Niinpä lehti panostaa paljon voimavaroja artikkeleittensa toimitukselliseen tasoon. Kirjoittajat ovat lähes aina kansainvälisesti arvostettuja toimittajia ja suurten kansainvälisten instituutioiden jäseniä.
Perusluonteeltaan lehti on edistyksellinen, ja sitä on usein kritisoitu aivan liian myötämieliseksi ”kolmannelle maailmalle”. Lehti kuitenkin pitää kritiikkiä kunnianosoituksena toimitukselliselle linjalleen, sillä se on kirjoituksissaan voimakkaasti tuonut esille uudenlaisen ”ultraliberalismin” tuhoisat vaikutukset niin kehittyneissä maissa kuin eritoten kehitysmaissa. Asennoituminen tulee hyvin esille muun muassa Venezuelan presidentin Hugo Chávezin tukemisessa, sillä Chávez pyrkii toteuttamaan maassaan vaihtoehtoista talous- ja sosiaalipolitiikkaa.
Lehti on tiukasti puolustanut oikeutta olla kehityksen kärjessä esiteltäessä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja talouteen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Esimerkiksi lehden johdossa toimiva Ignacio Ramonet käänsi vuonna 1987 mielipiteet suotuisiksi kansainvälisen järjestön ATTACin perustamiselle. Tätä toimintaa lehti on avoimesti tukenut.
[muokkaa] Kiistoja lehden ympärillä
[muokkaa] Toimituksellisen linjan kritiikkiä
Osa lehteen kohdistuneesta kritiikistä johtunee lehden omaksumasta toimituksellisesta linjasta, ja se toimii palautteena ja inspiroi lehden linjasta vastaavia. Jotkut tosin pitävät lehteä liian edistyksellisenä: se ikään kuin opettaa muita länsimaisen hyvinvoivan älymystöporvarin viisaudella.
Kritiikin mukaan lehden suhtautuminen on liian maltillista esimerkiksi Fidel Castron Kuubaan ja muihin vastaaviin ilmiöihin. Lehti ei kuitenkaan epäröi tuoda esiin esimerkiksi Castron autoritaarisen hallinnon kielteisiä puolia. Tästä on lehdessä ollut useita esimerkkejä.
[muokkaa] Keskustelua mainoksista
Kiivaimmat keskustelut käydään kuitenkin lehden suhteesta mainoksiin. Tällä alueella on kohdistunut kaikkein voimakkainta kritiikkiä myös lehden johtoon. Keskusteluun ovat osallistuneet aktiivisesti juuri lehden lukijat eli sen tärkeimmät tukijat.
Useimmiten kritiikin kohteena ovat olleet ilmoitukset, joiden kohdetta lehden toimituksellinen linja yleisesti arvostelee. Näitä ovat esimerkiksi lääketeollisuuden tuotteet ja pankkipalvelut. Arvostelijoiden mielestä nuo mainokset voivat asettaa lehden toimituksellisen linjan kyseenalaiseksi ja rajoittaa kirjoittamisvapautta juuri näiden asioiden kohdalla.
Eritoten kaksi näkyvää mainoskampanjaa lehden sivuilla on synnyttänyt todellisen kritiikin vyöryn. Marras- ja joulukuussa 2003 oli lehdessä koko aukeaman kokoiset IBM:n ja erään automerkin mainokset. Seuraavan vuoden helmi- ja maaliskuussa ilmestyi Microsoftin mainoksia, joissa kerrottiin ilmaisista ohjelmista. Kritiikki oli siis kovaa, vaikka lehti on julkisesti puolustanut ilmaisia ohjelmia ja käyttää niitä esimerkiksi omien Internet-sivujensa tekoon.
Tähän kritiikkiin lehden toimituksellinen johto on antanut kaksi vastausta. Ensinnäkään sen mielestä ei ole mielekästä kontrolloida sellaisten mainosten sisältöä, joka on tullut mainostoimiston kautta. Toiseksi ja ennen kaikkea, toimitus korostaa, että se ei jätä mainoksille kuin minimaalinen pienen osan lehdestä, olipa kyse lehden sivuista tai finasseista. Ja toimitus tekee kaikkensa tämän osuuden pienentämiseksi vastedeskin.
[muokkaa] Le Monde Diplomatique ja Suomi
Suomessa julkaistiin lehden ensimmäinen numero 9. tammikuuta 2007. Kustantajan tarkoituksena on julkaista 4 tai 6 numeroa vuodessa ja lehti on kirjan kokoiseksi taitettu. Lehden tarkoituksena on sisältää ranskalaisten artikkeleiden lisäksi myös muiden maiden julkaisuiden mielenkiintoisia artikkeleita ja jopa suomalaisiakin.
Lehteä kustantaa Voima Kustannus Oy ja sitä toimittaa Mika Rönkkö, Teemu Matinpuro ja Marja Sulin. Lehteä on tarkoitus tehdä vapaaehtoisin kääntäjävoimin. Suomalaisella painoksella on oma blogi, jossa asiantuntijat ja vähemmän asiaa tuntevat voivat keskustella ajankohtaisista aiheista.[2]
