Lennox-Gastaut'n oireyhtymä
Wikipedia
Lennox-Gastaut'n oireyhtymä [ˈlenəks gasˈto] on lapsuusiässä kehittyvä oireisto, jolle luonteenomaista on vaikeahoitoinen epilepsia. Monesti esiintyy kehitysvammaisuutta.
Lennox-Gastaut'n oireyhtymän syistä ei tiedetä paljoa. Raskaudenaikaisilla aivovaurioilla on arveltu olevan yhteys oireiston kehittymiseen.
Epilepsiasta kärsivistä lapsista 3–11 prosentilla on Lennox-Gastaut-oireisto. Potilaista hieman suurempi osa on miehiä kuin naisia. Arviolta 1–2,8 henkilöä 10 000:sta kärsii Lennox-Gastaut'n oireyhtymästä.
Lennox-Gastaut'n oireyhtymään kuuluu selvästi lisääntynyt pitkittyneen epileptisen kohtauksen, status epilepticuksen riski. Status epilepticus on hengenvaarallinen tila, ja Lennox-Gastaut'n oireyhtymään kuuluukin kasvanut kuolleisuus. Usein kuolema on tapaturmainen.[1]
Antiepileptiset lääkkeet tehoavat Lennox-Gastaut'n oireyhtymään yleensä heikosti.[2] Oireisto on nimetty William G. Lennoxin ja Henri Gastaut'n mukaan.