Lisääntyminen
Wikipedia
Lisääntyminen tarkoittaa eliön ominaisuutta tuottaa kaltaisiaan jälkeläisiä. Kaikki tunnetut eliöt lisääntyvät, ja lisääntymistä pidetäänkin yhtenä elävän luonnon muusta luonnosta erottavana seikkana. Jotta tietyn lajin yksilömäärä säilyisi samana, täytyy jälkeläisiä kuolleisuuden vuoksi tuottaa enemmän, kuin yksilöitä edellisessä sukupolvessa oli. Eläimillä lisääntymiseen vaaditaan eri sukupuolta olevien yksilöiden seksuaalista kanssakäymistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lisääntymistavat
[muokkaa] Suvuton lisääntyminen
Suvuton lisääntyminen on yksinkertaisin keino lisääntyä. Siinä perimäaines kopioidaan suoraan jälkeläisille, joten jälkeläiset ovat emonsa klooneja. Muuntelu syntyy vain mutaatioista. Lähes kaikki yksisoluiset eliöt (bakteerit, alkueläimet) lisääntyvät suvuttomasti, samoin monet monisoluiset kasvit, esimerkiksi sanikkaiset ja siemenkasvit.
- Jakautuminen
- esim. tohvelieläin, bakteeri
- Monistuminen
- esim. ameba
- Itiöt
- esim. sienet, sammalet, sanikkaiset
- Palasesta
- esim. rihmalevä
- Kasvullinen
- esim. monet kasvit (rönsyillä)
[muokkaa] Suvullinen lisääntyminen
Tässä lisääntymistavassa uusi jälkeläinen saa alkunsa erityisistä haploidisista sukusoluista eli gameeteista. Uusi yksilö on ainutlaatuinen yhdistelmä kahden yksilön geenien alleeleja, jotka syntyvät geneettisen rekombinaation seurauksena. Kahden sukupuolen gameetit yhtyvät siitoksella, joka voi olla:
- sisäinen: siittiöt ruiskutetaan suoraan naaraan sisään hedelmöittämään munasolut
- lähes kaikki maaeläimet
- ulkoinen: hedelmöitys tapahtuu vanhempien ulkopuolella vedessä tai ilmassa
[muokkaa] Partenogeneesi
Partenogeneesissä eli neitseellisessä lisääntymisessä uusi yksilö kehittyy hedelmöittämättömästä munasolusta. Näin syntyvät mm. mehiläiskoiraat. Partenogeneettisesti syntyviä kasveja on paljon enemmän kuin eläimiä.
Partenogeneettisen lisääntymisen seurauksena kuhnurit ovat kromosomistoltaan haploidisia. Sen sijaan mehiläisnaaraat kehittyvät hedelmöittyneistä munasoluista, joten ne ovat kromosomistoltaan diploidsia. Tosin esimerkiksi kirvat lisääntyvät partenogeneettisesti, mutta niillä on diploidinen kromosomisto sillä niiden munasolun kromosomit kahdentuvat, vaikka solulima ei jakaudukaan.
Nisäkkäillä partenogeneesi on äärimmäisen harvinainen poikkeusilmiö [1], mutta joillakin liskolajeilla se on ainoa lisääntymistapa. Sitä esiintyy myös linnuilla, sammakkoeläimillä, matelijoilla ja kaloilla, vaikka se ei yleensä olekaan niiden pääasiallinen lisääntymistapa.
