Loinen (yhteiskunta)

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee sääty-yhteiskunnan ihmisryhmää, biologinen merkitys: katso loinen.

Loinen tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa. Nimitystä käytettiin etenkin Savossa.

[muokkaa] Etymologia

Termi esiintyy alkujaan Kreikassa muodossa parasitos, jossa para on jonkun kanssa ja sitos on ruokaa tai syödä. Sana siis tarkoitti jonkun kanssa syömistä. Latinassa termi esiintyi muodossa parasitus. Vuonna 1500 se ilmenee eurooppalaisissa kielissä ensimmäisen kerran ranskan kielessä ja tällöin se tarkoitti jonkun rikkaan pöydässä aterioitsijaa ja henkilöä, joka osaa kutsuttaa itsensä aterioimaan muiden luona.

Biologisessa merkityksessä termi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1721. Biologiassa sana tarkoittaa eläin- tai kasvikuntaan kuuluvaa organismia, joka elää toisten kustannuksella.

[muokkaa] Sääty-yhteiskunta

Sääty-yhteiskunnan säätyihin kuuluivat lähinnä ns. säätyläiset eli kolme perinteistä säätyä (aateli, papisto, porvaristo), sekä meillä Suomessa ns. manttaaliin pantua maata omistavat talonpojat. Maaseudulla säätyjärjestelmän ja siten yhteiskunnan ulkopuolelle jäivät mm. torpparit, jotka kuitenkin usein olivat kohtuullisen vauraita ja heillä oli palvelusväkeäkin eli loisia. Juuri tämän palvelusväen tehtävänä oli usein tehdä taksvärkkipäivät päätaloon.

Pienet mökkinsä ja perunamaansa sekä lehmänkantturansa avulla eläneet olivat mäkitupalaisia, jotka joko rahalla tai työsuorituksilla maksoivat mökkinsä tontin vuokraa. Mäkitupalaisten kaltaisia olivat muonamiehet, jotka saivat talosta ruoan työtä vastaan. Lisätuloja he saivat pienestä maapalastaan sekä lehmästä ja pieneläimistä.

[muokkaa] Varsinaiset loiset

Maaseudun asujamistossa täysin epäitsenäisen ryhmän muodostivat rengit ja piiat, jotka yleensä asuivat maalaistalon tiloissa ja saivat vuosipalkkaa sekä ylläpidon. Heidän asemaansa sääteli aina 1800-luvun puoliväliin saakka lainsäädäntö laillisesta holhouksesta. Sen mukaan kukaan ei saanut olla vailla omaa viljeltävää maata, käsityöammattia tai vastaavaa. Muussa tapauksessa hänen oli pestauduttava jonkun toisen palvelukseen. Savon seudulla tätä täysin epäitsenäistä, muiden asunnoissa asuvaa ja töitä tekevää ihmisryhmää kutsuttiin loisiksi.

Loiset olivat tietenkin pääsääntöisesti yksineläjiä, jotka avioiduttuaan muuttuivat statukseltaan muonamiehiksi tai mäkitupalaisiksi. Joskus koko perhe saattoi olla loisen asemassa, tällöin he asuivat isäntätalon tuvan nurkassa, saunassa, leivinpakarissa tai vastaavassa tilapäismajapaikassa. He tekivät taloon töitä sopivassa määrin elantonsa ja asumisensa edestä.

[muokkaa] Järjestelmän muutos

Suomessa puhalsivat muutoksen tuulet 1800-luvun puolivälissä. Eräs suuri muutos koski laillisesta suojelusta luopumista. Tämä mahdollisti entistä selkeämmin ihmisten poistumisen maataloudesta, mikä olikin lainsäätäjien tarkoitus. Esimerkiksi Savon loiset reagoivat hyvin herkästi mahdollisuuksiin maan sisäisessä siirtolaisuudessa ja 1800-luvun loppupuolella suuri joukko heistä lähti kohden lähinnä etelään syntyneitä uusia teollisuuspaikkakuntia ja niiden tarjoamaa parempaa ja ihmisarvoisempaa elämää.