Mai-Britt Heljo
Wikipedia
Mai-Britt Salome Heljo (Kaila), myös Maippi Heljo, (s. 10. syyskuuta 1926, Turku) on suomalainen näyttelijä. Joskus nimi esiintyy muodossa Mai-Brit Heljo, Maj-Brit Heljo, Maj-Britt Heljo tai May-Brit Heljo.
Maipin näyttelijänura alkoi kiinnityksellä Kotkan Maakuntateatteriin 1944–1950. Ensimmäiset pienet elokuvaroolit elokuvissa Kanavan laidalla ja Kesäillan valssi, mutta todellinen läpimurto tapahtui 1951 elokuvassa Rovaniemen markkinoilla Huldan roolissa. Elokuvan muissa pääosissa olivat Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Elokuva oli vuoden katsotuimpia kotimaisia elokuvia.
Seuraavien parin vuoden aikana Maippi esiintyi mm. elokuvissa ... Ja Helena soittaa, Kuollut mies kummittelee, Suomalaistyttöjä Tukholmassa ja Lentävä kalakukko. Heljon siirryttyä 1954 Radioteatterin puolelle, elokuvaroolit jäivät melko pieniksi. Radioteatterista Maippi muistetaan parhaiten rooleistaan "Kankkulan kaivossa" sekä "Yhtäköyttä-yhdistyksessä".
1961 oli vuorossa siirtyminen Televisioteatterin puolelle, jossa Maippi esiintyi mm. "Jatkoaika"-sarjassa. 1967 hän ryhtyi freelanceriksi mutta jatkoi edelleen radio- ja TV-ohjelmissa ja esiintyi erilaisissa produktioissa kuten ravintolaviihdekeikoilla Kalle Juurelan kanssa. 1970-luvulta eteenpäin Maippi on nähty vielä neljässä Spede-elokuvassa; Viu-hah hah-taja, Tup-akka-lakko, Hei kliffaa hei! ja Uuno Turhapuron veli.
Heljon puoliso, lääkäri ("Stressitohtori") Pertti Pakarinen, kuoli 10.02.1998. Heljo asuu Espoon Tapiolassa.
[muokkaa] Filmografia
- Kanavan laidalla (1949)
- Kesäillan valssi (1951)
- Rovaniemen markkinoilla (1951)
- ... ja Helena soittaa (1952)
- Kuollut mies kummittelee (1952)
- Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952)
- Lännen lokarin veli (1952)
- Hän tuli ikkunasta (1952)
- Komppanian neropatit (1952)
- Lentävä kalakukko (1953)
- Onni etsii asuntoa (1955)
- Evakko (1956)
- Ratkaisun päivät (1956)
- Muuan sulhasmies 1956)
- Herra sotaministeri (1957)
- Syntipukki (1957)
- Vieras mies (1957)
- Pieni luutatyttö (1958)
- Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
- Lasisydän (1959)
- Lumisten metsien tyttö (1960)
- Kankkulan kaivolla (1960)
- Minkkiturkki (1961)
- Vihreä leski (1968)
- Rottasota (1968)
- Viu-hah hah-taja (1974)
- Tup-akka-lakko (1980)
- Hei kliffaa hei! (1985)
- Uuno Turhapuron veli (1994)
[muokkaa] Lähdeteokset
- Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
- Suomen kansallisfilmografia 4-6, VAPK, 1991
- Haastattelu Turun Sanomat 15.5.2004
