Matias Aleksanteri Castrén
Wikipedia
Matias Aleksanteri Castrén (M. A. Castrén) (s. 2. joulukuuta 1813, Tervola – k. 7. toukokuuta 1852, Helsinki) oli Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnografian uranuurtaja.
M. A. Castrénin isä oli Tervolan kappalainen, myöhemmin Rovaniemen kirkkoherra Kristian Castrén. M. A. Castrén kävi Oulun triviaalikoulun, jossa opetus oli suomenkielistä. Koulun jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Suomen Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon Helsinkiin. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1836. Hän oli opiskeluaikanaan Lauantaiseuran jäsen yhdessä monien muiden Pohjalaisen Osakunnan jäsenten kanssa, mikä edisti kiinnostusta suomen kielen tutkimiseen.
Ensimmäisellä kenttätyömatkallaan 1841–1844 Castrén matkusti Elias Lönnrotin kanssa Lappiin, Vienan Karjalaan, Arkangeliin ja Pohjois-Venäjälle tutkimaan suomalaisten ja heidän sukulaisheimojensa kieltä ja kansantapoja. Jo alkumatkasta Castrén sai tuberkuloosin, mutta hän jatkoi silti tutkimusretkeään vielä Lönnrotin lähdettyä paluumatkalle 1842. Palattuaan Helsinkiin Castrénin terveydentila parani ja hän väitteli filosofian tohtoriksi 1844.
Toinen, 1845–1848 tehty retki, suuntautui Siperiaan ja sen aikana Castrén kärsi jatkuvasti erilaisista sairauksista. Takaisin palattuaan hän meni naimisiin Lovisa Natalia Tengströmin (1830–1881) kanssa, jonka isä oli teoreettisen ja käytännöllisen filosofian professori Johan Jakob Tengström. Laadittuaan professorinväitöskirjansa Castrén nimitettiin tuoreeseen professorinvirkaan 1851. Tätä tointa hän ei kauaa ehtinyt hoitaa tuberkuloosin levitessä vatsaonteloon ja aiheuttaessa lupaavan tutkijan aikaisen kuoleman.
M. A. Castrénin muistopatsas (1921) on Helsingissä Matiaksenlehdossa Kansallismuseon vieressä, Eduskuntatalon puolella Ostrobotnia-talon tuntumassa.
