Metallioppi
Wikipedia
Metallioppi on materiaalitieteiden osa-alue, jonka kohteina ovat metallien rakenne ja ominaisuudet Tutkimusmenetelminä käytetään metallografiaa, ainettarikkomatonta ja ainettarikkovaa koestusta ja teoriaan sovelletaan kiinteän olomuodon fysiikkaa.
Mikrorakennetutkimus ja erityisesti metallien plastista käyttäytymistä ja lujuutta selittävä dislokaatioteoria kehittyi voimakkaasti 1970-luvulla, kun alettiin käyttää elektronimikroskooppia tutkimusvälineenä.
Tietotekniikan kehittymisen myötä on alettu soveltaa myös simulointitekniikoita, esimerkiksi muovaus- ja muokkaus tekniikoiden malleihin alkiomenetelmiä (FEM) ja metalliseosten faasitasapainopiirrosten laskentaan tunnettuja termodynaamisia ominaisuuksia hyödyntäviä malleja.
Metallioppi luo teoreettisen pohjan käytännön sovellusalueille kuten metallurgialle.
Metallioppi liittyy läheisesti moneen muuhun tekniikan alaan. Esimerkiksi murtumismekaniikkaa voidaan soveltaa sekä rakenteiden ja kone-elinten suunnittelussa että näiden vauriotapausten selvittämisessä. Haurasmurtuma on erittäin tärkeä ydinvoimalassa käytettävien hitsattujen teräsrakenteiden turvallisuuden varmistuksessa ja ilmiönä se tunnetaan hyvin metalliopin perusteella.
[muokkaa] Oppikirjoja
Lindroos, Sulonen, Veistinen (1986): Uudistettu Miekk-ojan METALLIOPPI. Teknillisten tieteiden akatemia, Otava. ISBN 951-666-216-1.
