Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä
Wikipedia
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS on endokriininen sairaus, jota tavataan 5–10 %:lla naisista. Tavallisimpana hormonihäiriönä hedelmällisessä iässä olevilla naisilla se on myös pääsyy näiden hedelmättömyyteen. Oireyhtymän oireet ja vaikeusaste vaihtelee hyvinkin paljon naisesta toiseen. Vaikka ei tiedetä sairauden varsinaisia syitä, näyttää siltä, että insuliiniresistenssi ja PCOS ovat yhteydessä toisiinsa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tautiluokitukset
- ICD10 = E28.2
- ICD9 = 256.4
- OMIM = 184700
[muokkaa] Muut nimet
Vuosien mittaan tätä sairautta on kutsuttu monella eri nimellä, esim.:
- polykystinen munasarjatauti (tämä ei kuitenkaan ole hyvä nimi sairaudelle, sillä se ei esiinny samantapaisena eri ihmisissä*)
- munasarjojen monirakkulaisuus
- PCO (tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että potilaan munasarjoissa on rakkula/rakkuloita. Jos muut oireet puuttuvat, ei ole PCOS.)
- monirakkulainen munasarjaoireyhtymä
- PCOD (vrt. polykystinen munasarjatauti)
HUOM! Se, että munasarjoissa on kystoja tai –rakkuloita ei tarkoita sitä, että naisella olisi PCOS, eikä jo diagnosoiduilla naisilla ole välttämättä monirakkulaisia munasarjoja. Vaikka lantionalueen ultraäänitutkimus on tärkeä diagnostinen keino, se ei ole suinkaan ainut. PCOS:n määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä potilailla voi olla hyvinkin erilaisia oireita, jotka esiintyvät eri tavoin. Tästä syystä tätä sairautta pidetään nimenomaan oireyhtymänä eikä tautina, vaikka usein näkee nimitystä “polykystinen munasarjatauti”.
[muokkaa] Määritelmä
PCOS:sta käytetään laajasti kahta eri määritelmää:
- Vuonna 1990 NIH:n/NICHD:n sponsoroima konsensusryhmä ehdotti, että potilaalla on PCOS, jos hänellä on (1) joko kliinisiä tai biokemiallisia hyperandrogenismin merkkejä, (2) oligo-ovulaatio, ja (3) on poissuljettu muita sairauksia, jotka aiheuttaisivat monirakkulaisia munasarjoja.
- Vuonna 2003 Rotterdamissa sijaitsevan ESHRE:n/ASRM:n konsensusryhmä päätti, että PCOS-diagnoosia varten riittää, että seuraavista kriteereistä kaksi kolmesta täytetään: (1) joko oligo-ovulaatio tai anovulaatio, (2) hyperandrogenismi ja (3) monirakkulaiset munasarjat näkyvät ultra-äänellä sekä muut sairaudet tai häiriöt, jotka voisivat aiheuttaa PCOS:a on poissuljettu.
Rotterdam-määritelmä on laajempi ja näin kattaa myös esim. potilaita, joilla ei ole liikaa androgeeneja, kun taas NIH/NICHD-määritelmän täyttämisen edellytys on nimenomaan hyperandrogeenisuus. Tämä on tärkeää monesta syystä, mutta erityisesti sen takia, että PCOS-tutkimuksia hyperandrogeenikoista ei voida ekstrapoloida sellaisille, joille ei ole liikaa androgeeneja.
[muokkaa] Oireet ja löydökset
Tavallisia oireita:
- oligomenorrea, amenorrea eli harvoin tapahtuvat tai niukat kuukautiset tai niiden puuttuminen; menorragiaa eli runsaita ja kestoltaan pidempiä kuukautisia voi myös esiintyä.
- hedelmättömyys, joka johtuu useimmiten kroonisesta anovulaatiosta eli siitä, että munasolu ei irtoa.
- veressä on liikaa androgeeneja eli mieshormoneja ja nimenomaan testosteronia, androsteenidionia ja dehydroepiandrosteronisulfaattia (DHEAS), jotka aiheuttavat liikakarvaisuutta ja silloin tällöin virilisaatiota.
- vatsalihavuus eli ”omenalihavuus”, jolloin rasva kertyy vyötärön seudulle ja sen seudun elinten ympärille.
- androgeeninen alopesia eli miestyyppinen kaljuus
- akne, rasvainen iho, seborrooinen dermatiitti eli seborrea
- acanthosis nigricans eli ihossa, yleensä taivepaikoissa esiintyviä tummia läikkiä.
- fibroma pendulans ”skin tags” eli pieniä, ulkonevia, varrellisia luomia.
- kestoltaan pidemmät PMS-kaudet oireineen, esim. (turvotus, mielialavaihtelu, lantiokipuja ja selkäkipuja)
- uniapnea
Löydöksiin luetaan:
- useampi kysta (rakkula) jommassakummassa tai kummassakin munasarjassa. Ultraäänessä nämä rakkulat usein näyttävät helminauhalta.
- rakkuloiden takia suurentuneet munasarjat, jotka ovat yleensä 1,5–3 kertaa isommat kuin normaalit munasarjat.
- munasarjojen ulkopinta on paksuuntunut, sileä ja helmenvalkoinen
- krooninen lantiokipu, joka johtunee ahtaammasta lantioalueesta suurempien munasarjojen takia. Todellista syytä ei kuitenkaan tiedetä
- kuukautiskierron kolmantena päivänä testattu LH:n (luteinisoivan hormonin) ja FSH:n (follikkelia stimuloivan hormonin) välinen suhde on suurempi kuin 1:1.
- korkeita testosteroniarvoja.
- matalia sukupuolihormoneja sitovan globuliinin arvoja.
- hyperinsulinemia eli liikaa insuliinia.
[muokkaa] Riskit
Naiset, joilla on PCOS, ovat altistuneita seuraaville riskeille:
- kohdun limakalvon hyperplasia ja kohdun limakalvon syöpä, joita saattaa esiintyä limakalvon liiallisen paksuuntumisen ja myös progesteronin puutteen takia kohdun solujen pitkittyneen stimuloinnin johdosta.
- insuliiniresistenssi/aikuisiän diabetes, joiden syynä yleensä pidetään hyperinsulinemiaa.
- korkea verenpaine.
- dyslipidemia eli veren rasva-arvojen poikkeavuuksia, esim. kolesteroli ja triglyseridit.
- sydän- ja verisuonitaudit.
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että naiset, joilla on PCOS, saavat todennäköisemmin keskenmenon kuin naiset, joilla ei ole. Sen lisäksi PCOS-potilaiden epäsäännölliset kuukautiskierrot ja munasolun irtoamattomuus vaikeuttavat heidän raskaaksituloaan. Lääkkeillä ja ruokavalion muutoksilla pystytään kuitenkin usein mahdollistamaan normaali raskaus.
[muokkaa] Diagnoosi
Tämän sairauden parhaasta diagnosointitavasta kiistellään edelleen, mutta esim. seuraavia kokeita tehdään:
- gynekologinen ultraäänitutkimus
- testosteroni: vapaan testosteronin arvo on tarkempi kuin kokonaistestosteroniarvo
- biokemiallinen seulonta ja lipidiprofiili paaston jälkeen
- lyhyt glukoosikoe eli kahden tunnin glukoosikoe, jos potilaalla on riskitekijöitä (lihavuus, suvussa esiintyy diabetes, potilaalla on ollut raskaudenaikainen diabetes). Tämä koe on yleensä merkki siitä, että potilaalla on alentunut tai heikentynyt glukoositoleranssi (insuliiniresistenssi), mikä on tavallista 15–30 %:lla PCOS-potilaista. Näistä naisista 6–8 %:lla on jo puhjennut diabetes. Insuliiniresistenssiä näkyy sekä normaali- että ylipainoisissa potilaissa.
- muiden sairauksien poissulkemista varten myös:
- prolaktiini (sulkee pois hyperprolaktinemian)
- tyreotropiini eli TSH (sulkee pois hypotyreoosin eli kilpirauhasen vajaatoiminnan)
- 17-hydroksiprogesteroni (sulkee pois kongenitaalisen lisämunuaishyperplasian)
[muokkaa] Erotusdiagnoosi
Puuttuviin tai harvakseltaan tuleviin kuukautisiin ja liikakarvaisuuteen löytyy myös muita syitä, esim. synnynnäinen lisämunuaishyperplasia eli CAH, Cushingin oireyhtymä, hyperprolaktinemia ja muita aivolisäke- tai lisämunuaissairauksia. Näitä on suljettava pois ennen kuin diagnoosi tehdään.
