Muotoilu
Wikipedia
Muotoilu (engl. design) tarkoittaa esineen, tai muun kohteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua ja/tai sen valmistusta. Myös kaksiuloitteiset graafiset suunnitelmat ja (sähköisten) käyttöliittymien tai brändien suunnittelua ja toteutusta voidaan sanoa muotoiluksi ja ne voivat kuulua muotoilijan työhön.
Esinemuotoilu voi olla käsityömuotoilua (sama kuin taideteollinen muotoilu) tai teollista muotoilua. Rajaa ei käytännössä ole.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käsityömuotoilu
Käsityömuotoilu on teollisen aikakauden myötä keskittynyt (länsimaissa) pääasiassa taiteellisten käyttöesineiden tai koriste-esineiden tekemiseen. Käsityömuotoilun prosessi voi olla hyvinkin taiteellinen ja tulos ennalta määrittelemätön. Työskentely tapahtuu usein yksin ja muotoilijan itsenäisten päämäärien ohjaamana. Käsityömuotoilijat ovat useimmiten keskittyneet johonkin tiettyyn materiaaliin (puu, lasi, keramiikka, metallit, jalometallit, tekstiilit, kierrätysmateriaalit). Käsityömuotoilijan prosessi on usein materiaalilähtöistä, ts. tutkimalla ja kokeilemalla materiaalien tarjoamia mahdollisuuksia muotoilija saa inspiraation taideteokseen tai esineeseen. Todellisuudessa muotoilijat inspiroituvat hyvin paljon muiden taiteilijoiden ja muotoilijoiden töistä.
[muokkaa] Teollinen muotoilu
Teollinen muotoilu sai alkunsa teollisen vallankumouksen myötä 1700-luvulla Englannissa. Teollinen muotoilu on sovellettua taidetta, joka ottaa huomioon tuotesuunnittelun esteettiset, kaupalliset ja taloudelliset tekijät. Teollinen muotoilija suunnittelee tuotteelle ulkomuodon ja hahmon sekä tutkii erilaisia väritysmahdollisuuksia ja tekstuureja. Keskeistä on myös miettiä tuotteen ergonomiaa, valmistettavuutta ja kaupallisuutta. Teollisella muotoilijalla ei ole samanlaista taiteilijan vapautta kuin vapaalla taiteilijalla, jonka tekemissä taiteellisissa produktioissa on mahdollisuus suureen ilmaisun vapauteen. Teollisen muotoilijan tulee myös miettiä onko hänen tuoteideansa todella kaupallinen ja markkinoitavissa. Lisäksi muotoilija voi pohtia valmistuskustannusten alentamista uudella designilla , käytettävyyden parantamista ja ulkonäön kohentamista mielenkiintoisemmaksi. On mahdollista, että todella onnistunut design voi nousta klassikoksi, joka on samalla kaupallinen, tekninen kuin taiteellinenkin menestys. Teollisella muotoilulla on eri alalajeja, kuten käyttöliittymäsuunnittelu.Muotoilijan rooli on koota kaikki eri päämäärät (taloudelliset, toiminnalliset, tyylilliset, tekniset..) toimivaksi tuotesuunnitelmaksi niin että suunnitelman tilaaja on tyytyväinen tulokseen. Työkalunaan teolliset muotoilijat käyttävät entistä enemmän pelkästään tietokoneita ja perinteisiä työkaluja yhä vähemmän.
[muokkaa] Suomalainen muotoilu
Suomalainen muotoilu on maailmalla tunnettu käsite, joka pohjautuu 1950-luvun muotoilijoiden (Kaj Franck, Saara Hopea, Timo Sarpaneva, Nanny Still, Tapio Wirkkala) menestyksekkäisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin ja taide-esineisiin. Tällöin ´mestarimuotoilijat´ olivat itse taitavia käsityöläisiä, ja tunsivat materiaalien ominaisuudet hyvin omasta kokemuksestaan - toisin kuin monet nykyiset teolliset muotoilijat, jotka pääasiallisesti suunnittelevat tuotteita virtuaalisesti tietokoneilla. Suomalainen muotoilu voidaan yhdistää myös laajempaan Scandinavian Design -nimellä kutsuttavaan moderniin pelkistettyyn tyyliin. Suomalaisista suurelle yleisölle tunnetuimpia nuoremman polven muotoilijoita ovat Stefan Lindfors s. 3.5.1962 ja Harri Koskinen s. 1970. Stefan Lindfors tuli tunnetuksi 1980-luvulla, jolloinka hän löi itsensä läpi esiintymällä runsaasti julkisuudessa. Stefan Lindforsista tuli hetkeksi aikaa teollisen muotoilijan ihannekuva, joka voitti lukuisia palkintoja ja sai suuren määrän mielenkiintoisia toimeksiantoja. Stefan Lindfors on ollut erittäin monipuolinen tuotannossaan ja hänen luovuutensa on hyvin monialaista. Harri Koskinen on uusimpia tulokkaita suomalaisessa muotoilukentässä. Hänen materiaaleinaan on ollut lasi ja kovat materiaalit. Harri Koskisen tuotanto on ollut viileän eleetöntä ja minimalistista ja hän on tuonut uuden tulkinnan skandinaaviseen muotoiluperinteeseen. Hänet on palkittu Italiassa 16.9.2004 Compasso d'Oro palkinnolla, jota pidetään ns. “muotoilun nobel-palkintona”. Yrjö Kukkapuro s.1933 on suomalaisen funktionalismin edelläkävijiä ja edustaa suomalaisten muotoilijoiden vanhempaa sukupolvea. Hänen ehkä kuuluisin työnsä on Karuselli tuoli. Hannu Kähönen ei ole esiintynyt julkisuudessa kovin paljon, mutta hän on silti ollut merkittävä taustahahmo suomalaisen muotoilun kentällä. Helsinkiläiset tuntevat varmasti parhaiten Hannu Kähösen suunnittelun hänen muotoilemastaan matalalattiaraitiovaunusta.
