Nuotinnus
Wikipedia
Nuotinnus (nuotintaminen) tarkoittaa nuottikirjoituksen eli notaation tekemistä.
Suurin osa länsimaisesta taidemusiikista on säilynyt näihin päiviin ainoastaan nuotinnettujen dokumenttien muodossa. Vasta 1900-luvulta lähtien musiikkia on voitu tallentaa muullakin tavoin kuin nuottikirjoituksena. Nuottikirjoituksen historia on monivaiheinen. Keskiajalta 1600-luvulle nuotinnustapa vaihtui monin tavoin (neumit, mensuraalinuottikirjoitus jne.), mutta viimeiset 300 vuotta notaatio on ollut suhteellisen samannäköistä.
Nuotinnuksen alkeita opiskellaan musiikinteorian tunneilla esim. konservatorioissa. Sibelius-Akatemian pääaineiset sävellysopiskelijat joutuvat opiskelemaan sitä hyvinkin paljon, koska heidän on osattava kirjoittaa nuotteja mille tahansa soittimelle niiden ominaispiirteet ja erilaiset soittotavat huomioon ottaen.
Nuotinnusta voi opiskella auttavasti myös itse esim. kuuntelemalla musiikkia ja seuraamalla sitä samanaikaisesti nuottikuvasta. Nuottikirjoituksen alkeet on silloinkin silti hallittava.
Tietokoneiden nuotinkirjoitusohjelmilla (Finale, Sibelius ym.) on mahdollista nuotintaa soittamaansa musiikkia. Ammattimuusikko on kuitenkin tottunut siihen, että sävellaji, tahtiosoitus, kromaattiset merkit, rytmien kirjoitustapa ja monet muut seikat ovat "oikein" eli nuotinnuksen tradition mukaisia. Tämän takia on parasta, että nuotinnuksia tekevät ovat saaneet siihen koulutuksen tai ovat muulla tavoin omaksuneet nuotinkirjoitustaidon. Ammatikseen nuotinnusta tekevät nuottigraafikot esim. painettuihin sävellyksiin.
Nuottikirjoituksen "kielioppi" ja käytettävät symbolit ovat monimutkaisia, koska niillä on oma historiansa. Helpompiakin tapoja on yritetty keksiä, mutta niitten leviäminen on aina kilpistynyt siihen, että maailmassa on miljardeittain nuotteja, jotka tulisi kirjoittaa uudestaan, jos nuottikirjoitusta päätettäisiin muuttaa.
