Oikosulkuroottori
Wikipedia
Oikosulkuroottori on epätahtimoottoreissa (induktiomoottori) yleisesti käytetty pyörivä osa. Tästä syystä oikosulkuroottorilla varustettua sähkömoottoria joskus kutsutaankin oikosulkumoottoriksi. Oikosulkuroottori on akseliin kiinnitetty sylinterin muotoinen "häkki". Se koostuu pitkittäisistä alumiini- tai kuparijohteista, jotka kulkevat urien läpi ja ovat päistään kytketty yhteen oikosulkurenkailla.
Roottorin ydin muodostuu kerroksittain olevista uritetuista rautalevyistä. Oheisessa piirroksessa on esitetty vain kolme levykerrosta.
Induktiomoottorin staattorikäämitykset muodostavat pyörivän magneettikentän roottorin ympärille. Magneettikentän ja pyörivän roottorin välinen suhteellinen liike indusoi sähkövirran roottorin alumiini- tai kuparijohdetankoihin. Virratessaan moottorin magneettikentän läpi, aiheuttavat nämä virrat puolestaan roottorin tangentin suuntaisen vääntömomentin, joka pyörittää moottorin akselia. Roottori pyörii magneettikentän mukana, mutta hiukan magneettikentän pyörimisnopeutta hitaammin. Tätä pyörimisnopeuksien eroa sanotaan jättämäksi ja se kasvaa moottorin kuormituksen kasvaessa.
Oikosulkuroottorin johteet on yleensä hiukan käännetty suorasta linjasta metelin ja vääntömomentin vaihteluiden vähentämiseksi.
Magneettikenttä kulkee rautaytimessä, joka on suunniteltu rakenteellisesti ja materiaalivalinnoilla minimoimaan häviöitä. Ohuet lakkapäällysteiset levyt roottorin sisällä vähentävät pyörrevirtahäviöitä. Niiden materiaali on vähähiilistä mutta runsaasti piitä sisältävää rautaa, jonka resistanssi on puhdasta rautaa moninkertaisesti suurempi. Näin pyörrevirtahäviöitä saadaan entistä pienemmäksi. Matala hiilipitoisuus tekee siitä magneettisesti vähän hystereesihäviöitä aiheuttavaa.
Yksi- ja kolmevaihemoottoreissa käytetään samaa perusrakennetta laajalla kokoalueella.
