Oskilloskooppi
Wikipedia
Oskilloskooppi on elektroniikan ja sähkötekniikan mittalaite, joka piirtää mitattavan signaalin kuvaajan näyttölaitteelle.
Oskilloskoopin tavanomainen käyttötapa on jännitteen mittaus ajan funktiona. Sopivan anturin avulla mitattava suure voi olla muukin kuin jännite, esimerkiksi sähkövirta, ääni, voima, kiihtyvyys.
Periaatteessa oskilloskooppi toimii samaan tapaan kuin piirturi mutta on paljon nopeampi. Oskilloskooppi soveltuukin parhaiten suhteellisen nopeiden ilmiöiden tarkasteluun. Hyvälaatuisen oskilloskoopin kaistaleveys voi olla useita satoja megahertzejä.
Perinteisessä, analogisessa oskilloskoopissa katodisädeputken sädettä poikeutetaan vaakasuunnassa vakionopeudella ja pysytysuunnassa suhteessa mitattavaan signaalin. Jaksollisia ilmiöitä mitattaessa säteen vaakapyyhkäisy tahdistetaan mitattavaan signaalin liipaisupiirin avulla. Liipaisu voidaan ottaa joko mitattavasta signaalista tai erillisestä liipaisusignaalista.
Usein näytöllä näkyvän signaaliosan pituus on vain pieni osa signaalin kokonaiskestosta tai -jaksosta. Tätä varten oskilloskoopin kuvaputkessa käytetään hyväksi fosforenssia, jolloin signaalin jälki jää näkyviin näytölle vaikka pyyhkäisy toistuisi harvakseltaan.
Kahta signaalia voidaan samanaikaisesti tutkia kaksoissädeoskilloskoopilla, jossa oskilloskooppi piirtää kummastakin signaalista oman kuvaajan. Vaihtoehtoisesti kahta signaalia voidaan tutkia käyttäen yhtä sädettä oskilloskoopin x-y moodissa, jossa toinen signaali poikkeuttaa sädettä pystysuunnassa ja toinen vaakasuunnassa.
Nykyiset oskilloskoopit ovat usein digitaalisia. Niissä mitattava signaali digitoidaan A/D muuntimella ja signaali tallennetaan laitteen muistiin digitaalisessa muodossa ja esitetään sieltä näytöllä. Tämä toimintaperiaate soveltuu erinomaisesti myös kertaluontoisten ilmiöiden tarkasteluun. Signaali voidaan myös siirtää tietokoneelle tarkempaa analyysia tai tulostusta varten.
