Paimionjoki
Wikipedia
Paimionjoki on Lounais-Suomessa virtaava 110 km pitkä joki. Se on Saaristomereen virtaavista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan. Sen valuma-alue on vähäjärvistä ja enimmäkseen maatalousmaata. Sen latvajärvissä on ajoittain happiongelmia, ja joen tuomat ravinteet rehevöittävät Saaristomerta. Turun kaupunki pumppaa raakavettä ajoittain Paimionjoesta. Paimionjoessa on kolme isompaa patoa ja niissä sähkölaitokset: Juvankoski, Juntolankoski ja Askalankoski. Lisäksi Turun kaupunki säännöstelee vesimäärää Somerolla ja Koskella olevilla suluilla. Joessa on myös vanhoja mylly ja saha teollisuuden patoja ja niiden jäänteitä. Joessa on myös monia pienmpiä koskipaikkoja. Marttilassa esim: Hirvaksen koski, Palaistenkoski, Purhalan eli Vallan koski, Rounankoski, Koskenpään koski.
Joessa on jonkun verran kalaa, esim haukea, lahnaa, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista, pasuria, saynentä jne. Rapua esiintyi ainakin vielä -60 luvun lopulla mutta lienee sittemmin hävinnyt. Jokisimpukka on piisamien herkkua. Minkki vilahtelee rantakivikossa ja jokivarren lintulajisto on melko suuri.
Paimionjoki saa alkunsa Somerolta, ja virtaa siitä eteenpäin, Hämeen Härkätien tuntumassa, Koski Tl:n kautta Marttilaan ja edelleen Tarvasjoelle ja Paimioon, Päättyen Paimionlahteen. Joella on myös pitkiä sivuhaaroja. Osalla haaroista on oma nimensä.Marttilassa esim: Ihmistenoja, Lappalaistenoja, Hirvasoja. Tarvasjoen keskustassa jokeen laskee haara nimeltään Tarvasjoki.
