Pakkokeino
Wikipedia
Pakkokeinot ovat pakkokeinolaissa esitutkintaviranomaisen käyttöön annettuja menetelmiä, joilla oikeutetaan muutoin lailla suojatut puuttumiset henkilöihin ja omaisuuteen kun se on esitutkinnassa tarpeen. Pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat.
Kullekin pakkokeinolle on laissa asetettu omat edellytyksensä. Myös perustuslaissa on rajauksia sen suhteen millaisia pakkokeinoja lailla voidaan säätää.
Osa pakkokeinoista on esitutkintaviranomaisen käytössä vain tuomioistuimen luvalla. Osasta pakkokeinoja tuomioistuin päättää esitutkintaviranomaisen hakemuksesta.
[muokkaa] Pakkokeinoja ovat:
- Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen
- Jokamiehen kiinniotto-oikeus
- Poliisimiehen kiinniotto-oikeus
- Itseapu rikoksen kautta menetetyn tai muutoin kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi
- Matkustuskielto
- Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko
- Takavarikko
- Paikkaan kohdistuva etsintä
- Kotietsintä
- Paikantarkastus
- Henkilöön kohdistuva etsintä
- Henkilöntarkastus
- Henkilönkatsastus
- Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu
- Muut pakkokeinot
- Poistumisen estäminen
- Tutkimuspaikan eristäminen
- Koe nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi
- Henkilötuntomerkkien ottaminen
- DNA-tunnisteiden määrittäminen ja tallettaminen
- Peitetoiminta ja valeosto
[muokkaa] Salaiset pakkokeinot
Poliisi pitää käyttämistään salaisista pakkokeinoista kirjaa Salpa -tietokannassa. [1]
