Pekka Haapanen
Wikipedia
Pekka Haapanen on fiktiivinen henkilö, joka esiintyy Korkeajännitys-sarjakuvissa. Hän on esiintynyt kuudessa Suomen taisteluista ja konflikteista kertovissa Korkeajännitys-sarjakuvissa, jotka ovat Kansalaissodan korkeajännitys (valkoinen ja punainen), Talvisodan korkeajännitys, Jatkosodan korkeajännitys ja kolme Vaaran vuosien Korkeajännitystä (1948, 1961 ja 1968).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Pekka Haapanen oli työväenluokkaisesta perheestä ja asui nuoruutensa Sahanpää-nimisessä fiktiivisessä kylässä Tampereen lähellä, Pohjois-Hämeessä. Vuonna 1908 Pekka Haapanen pelasti Sahanpään sahatirehtöörin pojan Vilho Hannulan hukkumasta ja heistä tuli ystävät.
[muokkaa] Sisällissota
Sisällissodan sytyttyä Pekka liittyi työväen puolella oleviin punaisiin. Siksi hänen välinsä Vilhoon erkanivat, sillä Vilho oli liittynyt porvareiden tukijoihin, eli valkoisiin. Sotiessaan punaisten riveissä Pekka tutuistui kumousaktivisti Antti Kovaleviin ja naapuritilan isännän vanhimpaan poikaan Lauri Yliseen. Sodan lopulla Tampereen taistelussa Pekka, Lauri ja Antti yrittivät pakoon junalla, mutta Lauri haavoittui saadessaan osuman valkokaartilaisen kiväärinluodista. Antti ja Pekka törmäsivät junasemalla jääkärikapteeni Kalmarsjöhön ja sotilaspoika Kiveen. Antti päätti käydä pienemmän sotilaspojan kimppuun jättäen jääkärikapteenin Pekan huoleksi. Pekka tyrmäsi jääkärikapteenin kiväärinsä perällä, mutta Kovalev sai surmansa sotilaspojan pitkän puukon iskeydyttyä hänen rintalastaansa.
Pekka oli aikeissa käydä sotilaspoika Kiven kimppuun, mutta Vilhon ja hänen kumppaneidensa asettamat panokset räjäyttivät panssarijunan, jonka äärellä kamppailu käytiin, tyrmäten sekä Pekan että puukkoa heristäneen Kiven. Jääkärikapteeni Kalmarsjö virkosi ensimmäisenä ja pidätti Pekan. Sodan loputtua aloitettiin sodan voittaneiden valkokaartilaisten pitämät sotaoikeudenkäynnit, joissa myös Pekka tuomittiin kuolemaan. Tampereella haavoittunut Lauri todettiin syyttömäksi osittain naapuritilan Alasen todistettua Laurin joutuneen vahingossa punakaartiin. Teloituskomppanian edessä Pekka kohtasi myös lapsuudenystävänsä Vilhon, joka oli päättänyt maksaa velkansa takaisin. Vilho käski Pekkaa kaatumaan ennen laukausta ja Pekka teki työtä käskettyä ja säästyi teloitukselta Vilhon avulla. Pian tuon jälkeen Pekka katosi Sahanpäästä.
[muokkaa] Talvisota
Vuoteen 1939 mennessä Pekka oli onnistunut entisten punakaartilaistovereidensa avustuksella hankkimaan uuden henkilöllisyyden itselleen. Pekan sukunimi vaihtui Haapasesta Halttulaan ja hän asettui Helsingin satamaan työläiseksi. Talvisodan syttymispäivänä Pekan työkaveri sai surmansa venäläisten pommituksissa ja sitten Pekka päätti liittyä armeijaan sotimaan Neuvostoliittoa vastaan. Karjalankannaksella Pekka tapasi kanssaan kansalaissodassa sotineen Laurin ja hänet teloitukselta säästäneen Vilhon. Sodan loppupuolella Pekka ja Lauri törmäävät venäläiseen komissaariin ja hänen adjutanttiinsa, jotka pyrkivät pakoon suomalaisten hajotettua heidän joukkonsa. Komissaari yritti salavihkaisesti ampua Pekan ja Laurin ja onnistuikin haavoittamaan Lauria. Pekka ampui neuvostokomissaarin Suomi-konepistoolilla ja hommasi Laurin paikattavaksi. Pekka pääsi lopulta tapaamaan myös luutnantiksi ylenneen Vilhon ja Tampereella kansalaissodan loppupäivinä puukkoa heristäneen Koljatti Kiven, joiden kanssa hän ystävystyi.
[muokkaa] Jatkosota
Jatkosodan syttyessä 1941 majuriksi ylennyt Vilho hommasi alikersantiksi talvisodassa ylenneen Pekan juuri perustettuun Jääkärirykmentti 69:ään, koska hän halusi itselleen luotettavan aliupseerin joukkueeseensa. JR 69 koostui kansalaissodassa punaisten puolella sotineista tai heidän jälkeiläisistään, joten Pekan seuraan liittyi myös kirjurin tehtäviin siirtynyt Lauri Ylinen, hänen poikansa Onni Ylinen, pikakiväärimies Ismo Saloranta ja kersantiksi ylennyt Koljatti Kivi. JR 69:n johdossa oli everstiluutnantti Bror Örnkloo ja rykmenttiin kuuluivat myös luutnantti Jukka Vuorela ja vääpeli Urho Pohjonen, kansalaissodassa kuolleen punikkivihaaja Heimo Pohjosen poika, joka oli perinyt punaisten vastaisen asenteensa isältään.
Vääpeli Pohjonen otti Pekan silmätikukseen sodan alkupäivistä alkaen osittain siitä syystä, että oli kateellinen Pekan saavutuksille taisteluissa. Urho yritti jopa pidättää Pekkaa niskuroinnista, mutta tämä oli silloin kaukopartiossa luutnantti Vuorelan johtamassa ryhmässä. Lopulta Pekka tuhoaa neuvostopanssareita kersantti Kiven kanssa ja selviää taistelusta hengissä – tosin kuin SS-kapteeni Konttinen, joka aikaisemmin opasti Pekkaa saksalaisten panssariaseiden käytössä. Kapteeni Konttinen sai surmansa vihollisen hyökättyä leiriin. Samassa taistelussa henkensä menetti myös Pekan ystävä Lauri. Vilho haavoittui tuossa taistelussa ja pääsi turvaan luutnantti Vuorelan avulla. Vilho sanoi Pekalle suosittavansa hänelle Mannerheimin ristiä, mutta Pekka kieltäytyi kunniasta sanoen: "Eihän punikki puuristiä parempaa saa ja pääasia on että henki minussa pihisee"
[muokkaa] Jatkosodan Jälkeen
Jatkosodan päätyttyä Pekka palasi työelämään ja auttoi vielä Vilhoa torjumaan mm. Presidentti Paasikiveen kohdistuneen kaappausyritksen ja Presidentti Kekkosen salamurha-hankkeen.
