Rautakeuhko
Wikipedia
Rautakeuhko eli tankkiresipiraattori oli ensimmäinen käyttökelpoinen hengityslaite. Sen kehitti 1929 Philip Drinker Yhdysvalloissa.
rautakeuhko toimii alipaineperiaatteella. Potilas makaa teräksisen tankin sisällä niin, että vain pää tulee ulos. Kaulan kohdalla on ilmatiivis kumikalvo. Sähkömoottorin ja nokka-akselilla toimivan alipainepumpun avulla tankin sisään kehitetään alipainetta niin, että potilaan pallea vetää hengityselimiä alipaineen tahdissa ja alipaine aikaansaa normaalin hengitysrytmin.
Rautakeuhko pelasti monen poliopotilaan hengen 1940- ja 1950-lukujen suurissa polioepidemioissa. Vaikeimmissa paralyyttisissä poliotapauksissa potilaan hengityslihakset halvaantuvat ja ilman tekohengitystä hän kuolee tukehtumiseen: kun potilas sijoitettiin rautakeuhkoon, hänet saatiin pidettyä hengissä kriittisen vaiheen yli. Yleensä tekohengitystä tarvittiin muutamasta vuorokaudesta muutaman kuukauden ajaksi kunnes taudista selvinneet neuronit kehittivät uusia aksoneja ja potilas kykeni jälleen hengittämään omin voimin, mutta joissakin tapauksissa halvaus jäi pysyväksi.
Rautakeuhko jäi pois käytöstä 1950-luvun puolivälistä lähtien, kun tehokkaammat ja kevyemmät ylipainehengityslaitteet yleistyivät. Suomessa rautakeuhkoja oli 1950-luvulla käytössä Auroran sairaalassa, kunnes ne korvattiin ylipainehengityslaitteilla. Rautakeuhkon kaltaisia alipainehengityslaitteita käytetään kuitenkin yhä joissakin tilanteissa, kuten Ondinen syndrooman hoidossa, jossa joko kurkkuavanteen tekeminen hengityslaitteen letkua varten on epäkäytännöllistä tai jossa tekohengitystä tarvitaan vain vaikkapa yöajaksi.
