Romaaninen arkkitehtuuri
Wikipedia
Romaaninen arkkitehtuuri (n. 750-1250) on myöhempinä aikoina annettu nimitys eurooppalaiselle arkkitehtuurille, joka muistutti roomalaisten rakennustaidetta muodoiltaan ja materiaalivalinnoiltaan. Romaaniselle tyylille ovat ominaista pyöreämuotoiset holvikaaret (vertaa gotiikkaan suippoine kaarineen), paksut seinät, pienet ikkunat ja kirkkosalin keskilaivan tynnyriholvi. Holvauksen avulla voitiin rakentaa aikaisempaa isompia yhtenäisiä suuria tiloja, siksi romaaninen tyyli on selkeimmillään suurissa kirkoissa ja linnansaleissa.
Romaaninen tyyli oli Rooman valtakunnan tuhon jälkeen ensimmäinen yleiseurooppalainen tyylisuunta, jonka edustajia näkyy eri puolilla maanosaa. Tämä heijastelee keskiajan ammattilaisten liikkuvuutta: kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Lundin katedraalin rakentajat tulivat Ruotsiin Lombardiasta. Arkkitehtuurista vaikutteet levisivät kansantaiteeseen, puuhuonekaluihin ja jopa tekstaustyyleihin.
